Mattila, Hulaus, kippis ja kulaus! Kiskojen kolketta -valokuvanäyttely Kuokkalan museoraitilla

Rainer Vilén ja Hanna Jaakola pystyttivät näyttelyä näyttelyn aattona Kuokkalan museoraitin piha-alueelle.

Lempäälän maisemaa on halkonut rautatie vuodesta 1876. Paikallisjunaliikenteen konduktöörillä oli aikoinaan pitkä lista seuraavia Lempäälän pysäkkejä ja seisakkeja matkustajille ilmoittaessaan: Mattila, Hulaus, Lempäälä, Hollo, Hakkari, Moisio, Vanattara, Kulju, Höytämö ja Sääksjärvi.

 

– No niin, taulut ovat linjassa. Tuosta se puksuttaa käyntiin kuin juna, huudahtaa Pirkanmaan maakuntamuseon seutumuseotutkija Hanna Jaakola, kun Lempäälän rautatiemenneisyydestä kertovaa infotaulua kiinnitetään kiinni tolppiin Kuokkalan museoraitilla.

– Nyt itse kukin voi hypätä kyytiin ja lähteä aikamatkalle radan varteen. Matkan varrella voi kuulla tarinan jos toisenkin, hän kehottaa.

Kuokkalan museoraitin piha-alueelle kauppamuseon ja pajamuseon väliin on asennettu yhteensä 11 kuvataulua Lempäälän 10 vanhasta pysäkistä ja seisakkeesta tarinoineen.

– Tämä on sellainen korona-ajan ulkoilmanäyttely, Jaakola sanoo.

Taulujen tarinat ovat satoa seutumuseon Vanhaa Lempäälää valokuvina -nimisessä facebook-ryhmässä olleesta kyselystä.

Ainakin pitkään paikkakunnalla asuneita taulujen pysäkkien nimet puhuttelevat ja tuovat muistoja mieleen. Lempäälä-seuran talkoolaisina näyttelyn pystytyksessä mukana olleet Ari Viidanoja ja Kari Virtanen pysähtyivät heti muistelemaan omia nöösipoikavuosiaan: Tuosta Hakkarin seisakkeesta ostettiin junaliput. Työmatkalaisia varten oli aikoinaan Tampereen suunnasta oikein ”pikavuorokin”.

 

Sääksjärvellä on vielä asemarakennus tallessa. Kuva: Erkki Koivisto

Mutta antaa taulujen puhua. Niistä selviää, miksi pysäkeillä oli aikoinaan resiinat tai miksi ratapenkassa oli ylösalaisin käännettyjä ketsuppipulloja.

Hulaudesta kertovassa taulussa mainitaan, että yksi VR:n monista ammattikunnista oli ratavartijat. Heidän oli tarkastettava tietty rataosuus kahdesti päivässä. Tarkastus tapahtui resiinalla. Ratavahti oli sijoitettu myös Hulauteen. Virka-asuntona oli mökki aivan radan poskessa. Ratapenkan heinät toiselta puolelta kuuluivat luontaisetuihin.

Vanattaran taulussa käy ilmi, että jos oli Lempäälässä ennen vanhaan runsaasti pysäkkejä, asemamiehillä oli lisäksi vähän ”omiakin” pysäkkejä. Veturinkuljettajan kanssa saattoi esimerkiksi erikseen sopia, että matkustaja jää ”ketsupissa” pois.  ”Ketsupilla” tarkoitettiin kepin nokassa olevaa ketsuppipulloa, jonka kohdalla veturinkuljettaja tiesi hiljentää vauhtia, jolloin hitaasti kulkevasta junasta hypittiin kodin lähettyvillä pois.

 

Vanhoja aikoja muistelleet Lempäälä-Seuran aktiivit Kari Virtanen (vas.) ja Ari Viidanoja auttoivat näyttelyn pystytyksessä. Kuva: Erkki Koivisto

Valokuvanäyttelyn Lempäälän vanhoista pysäkeistä ja seisakkeista juhlistaa Lempäälän valintaa vuoden 2020 rautatiekunnaksi. Sen ovat toteuttaneet yhteistyössä Lempäälän kunta, Lempäälä-seura ry, Vapriikin kuva-arkisto ja Pirkanmaan maakuntamuseon seutumuseo. Viikolla 28. auennut näyttely on esillä Kuokkalan museoraitin piha-alueella elokuun loppuun saakka. Alueelle on vapaa pääsy.

Kiskojen kolketta -valokuvanäyttely on osa viidessä kunnassa toteutettua valokuvanäyttelyjen sarjaa, jossa esitellään kuntien omaleimaista kulttuuriperintöä. Sen puitteissa voi käydä tutustumassa myös Kangasalan kotiseutumuseon, Paltanmäen kotiseutumuseon (Orivesi), Reipin museon (Pirkkala) ja Haverin kaivosmuseon (Ylöjärvi) valokuvanäyttelyihin.

 

Lue myös:

Kiskojen kolketta – valokuvanäyttely Kuokkalan museoraitilla