Suomalaisille syntyi keväällä kuntovelkaa. Kun kuntosalitkin siirtyivät omiin olohuoneisiin, treenaaminen vaati uudenlaista mielikuvitusta ja itsekuria.
Liikuntaa oli helppo lykätä, kun se vaati ainoastaan siirtymistä sohvalta jumppamatolle. Harrastuspaikkaan lähteminen on sentään itsessään jo päätös liikkumisesta, sillä harva viitsii enää puolessa välissä matkaa kääntyä takaisin kotiin.
Myös arkiliikunta väheni monella merkittävästi etätöiden vuoksi. Liikkumaan täytyi lähtemällä lähteä.
Moni ei kuitenkaan jäänyt viruksen sulkemien kuntosalien edessä neuvottomiksi. Luovuus pääsi valloilleen, ja lenkkipolut täyttyivät raikkaasta ulkoilmasta nauttivista ihmisistä.
Koronakeväänä suomalaiset ulkoilivat luonnossa tavallista enemmän. Samaan aikaan digiloikkasimme myös liikkumaan. Kuntosalit järjestivät virtuaalisesti ryhmäliikuntatunteja, ja sosiaalinen media täyttyi kotitreenivideoista.
Karanteenielämä opetti ainakin sen, että liikunta ei ole paikasta riippuvaista. Korona pakotti meidät käyttämään mielikuvitustamme, mutta mikään ei estä soveltamasta uutta ajatusmaailmaa myös poikkeusolojen ulkopuolella.
