Hiljaisia Hetkiä: Kiitollisuus

Kysyin kuudesluokkalaiselta Aimolta, mistä hän on kiitollinen. Hänellä oli montakin kiitoksen aihetta, kuten seitsemäsluokkalaisella Amandallakin. Eniten he olivat iloisia, että kevään etäkoulun jälkeen he saivat aloittaa ”oikean” koulun ja tavata kavereita päivittäin.

Kirkkovuoden ajankohdan tekstit kertovat Jumalan luomistekojen suuruudesta, Jumalan Pojan, Jeesuksen eräästä parantamisihmeestä. Hän paransi 10 spitaalista, joista yksi palasi kiittämään häntä. Luukkaan evankeliumi sanoo, että mies oli samarialainen. Luuk. 17:16. Hän ei ollut israelilainen, Jumalan valitsemaa omaisuuskansaa. Jeesus tuli paitsi heitä, niin myös koko maailmaa varten. Hän opetti, kärsi ristinkuoleman ja nousi kuolleista. Hän oli sijaiskärsijä puolestamme. Saamme uskoa Häneen ylösnousseena Vapahtajanamme ja luottaa, että meillä puutteellisina ja syntisinä on ylösnousemuksen toivo kuolemamme jälkeen.

Kiittäminen on kohteliasta. Sekin voi unohtua. Kiitollisuus on paljon vaikeampaa ja unohtuu samoin kuin unohtui yhdeksältä Raamatun kertomilta parantuneilta. Aina ei tunne olevansa Jumalan hoidossa. Elämä ei näytä aina ruusuisia puoliaan. Toisilla on liikaa työtä ja huolta, toisilla on liian vähän tai ei ollenkaan, on sairautta ja olemme menettäneet läheisiä rakkaitamme. Ei ole kaikkien mielessä Jumalaa. Ei Hän aina autakaan toivomallamme tavalla.

Tänä syksynä voimme olla kiitollisia metsien marjasadosta ja tuhotulvakaan ei ole peittänyt Pyhäjärven rantoja. Maanviljelijät ovat saaneet korjata hallasta vapaata viljaa. Monet elävät uutta elämänvaihetta, opiskelua uudella paikkakunnalla, perheen perustamista ja myös hiljaiselon aikoja.

Kun olemme huolien uuvuttamia, ei ole helppoa jättäytyä yhden kortin varaan ja luottaa Raamatun neuvomalla tavalla: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät se omat murheet.” Matt.6:34

Aamusta aamuun herään

ja ilta illan perään

käyn rauhaas nukkumaan.

Voin päivän päivään liittää,

ja hyvyyttäsi riittää,

et, Herra, väsy auttamaan.

Virsi 560:4

 

Helmi Laitila