Aina kun liikun Lempäälän keskustassa lähellä torsoa rautatiesiltaa, tulee mieleeni maitomies Tevjen laulu musikaalissa Viulunsoittaja katolla. Hän haaveilee olevansa rikas ja pystyttävänsä suuren linnan, jossa yhdet hienot portaat veisivät ylöspäin, toiset alaspäin ja ”yhdet huvin vuoksi ei minnekään”. Ehkä mielleyhtymä johtuu juuri siitä, että silta ei johda mihinkään. Mukava olisi päästä avattavaan kirjastoon suoraan radan toiselta puolelta, mutta huonolta näyttää.
No – se siitä, varmasti rakentamisesta vastaavat henkilöt tekevät parhaansa. Katsotaan mihin se riittää, kuten urheilijat sanovat.
Muutakin ihmeteltävää syksyyn mahtuu. Vaikka aihe on vakava, ei voi nauramatta seurata hallituksen budjettiriiheen liittyvää työllisyyskeskustelua. Työttömien määrä lasketaan tällä hetkellä sadoissa tuhansissa. Määritelmä on väljä, mutta tarkempaa lukua on vaikea sanoa, koska TEM:n ja Tilastokeskuksen luvut poikkeavat toisistaan suuresti. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työttömiä on yli 400 000, kun taas Tilastokeskuksen luvut näyttävät puolta pienempää lukua. Edellisen kohdalla työttömän määritelmä on, että henkilöllä ei ole työsuhdetta eikä hän toimi yrittäjänä. Jälkimmäiset luvut perustuvat otostutkimukseen. Silloin työttömiksi lasketaan henkilöt, jotka ovat kyselyssä vastanneet hakeneensa aktiivisesti töitä viimeisten neljän viikon aikana ja jotka ovat valmiita ottamaan työtä vastaan seuraavien kahden viikon aikana. Siis vain puolet TE-toimistojen asiakasrekisterissä olevista vastaa näin. Kuulostaa kummalliselta.
Kun työttömien määrä on noin valtava, työllisyyttä edistävien asioiden käsittely tuntuu näpertelyltä. Kinastellaan siitä, montako tuhatta työpaikkaa saadaan aikaiseksi päätetyillä tai ehkä joskus päätettävillä toimenpiteillä. Toisten mielestä muutama tuhat enemmän ja toisten mielestä muutama tuhat vähemmän. Naurattaisi tosiaan, ellei tietäisi miten raskasta tällaisen kuunteleminen on sadoista tuhansista työttömistä. Eivätkö päättäjät ymmärrä, miten he halventavat työttömiä tällaisilla puheilla?
Mittaluokka on siis aivan liian pieni, mutta vastaavasti aikajänne on sitä suurempi. Päättäjät puhuvat vakavalla naamalla, että näin monta työpaikkaa syntyy tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Siis 2030! Ja lisää herkkua on kuulemma luvassa kun päästään vuoteen 2050! Nämä puheet lämmittävät varmasti paljon työtöntä työnhakijaa, jonka aikajänne on paljon lyhyempi: miten selvitä seuraavan kuukauden menoista?
On lapsellista puhua muutaman tuhannen työpaikan kasvusta kymmenessä vuodessa. Laskelmia on tehty muutaman henkilön tarkkuudella. Kukaan meistä ei tiedä, miltä maailma näyttää vuoden päästä saati kymmenen vuoden kuluttua. Enkä tarkoita koronan vaikutuksia, vaan maailman muuttumista yleensä. Yritykset laativat aikoinaan pitkän tähtäyksen suunnitelmia (PTS), mutta nykyisin katsellaan korkeintaan vuoden parin päähän.
Kirjoittaja vaatii toimenpiteitä
Kommentointi on suljettu.