Olen suomalainen, jag är finsk. Olen syntynyt 1955 Kuusamossa ja saanut elää rauhan aikaa turvallisessa kotimaassa. Syntymäpaikkani sijaitsi lähellä Neuvostoliiton rajaa, rajaa, jonka taakse II- maailmansodan alueluovutusten hintana jäi isäni Paanajärven koti. Käyty sota sekä valtioiden välisen rajan läheisyys nostivat rauhan ja turvallisuuden keskeiseksi elämäni tausta- asiaksi. Rauha ja turvallisuus eivät ole itsestään selvyyksiä. Ne on joka päivä ansaittava. Tämä edellyttää, että Suomella on laadukkaat puolustusvoimat ja kansalaisilla vahva puolustustahto. Koen myös Suomen Euroopan Unionin jäsenyyden tärkeänä turvallisuuskysymyksenä. Tämä puoli jää kriittisissä EU- keskusteluissa liian vähäiselle huomiolle.
Suomi on itsenäinen ja vapaa ja sen lunastivat uhrauksillaan toisen maailmansodan taistelijat apu- ja huoltojoukkoineen ja kotirintaman kestämisineen. Voimmekin tänään huojentunein mielin kajauttaa Maamme- kansallislaulun tai hyräillä Kari Tapion tarttuvaa ”olen suomalainen”- kappaletta.
Suomessa yhteiskunnan perusta on vahva demokratioineen ja vapaine vaaleineen. Täällä ei tarvitse pelätä Valko- Venäjän vaalivilppejä tai Yhdysvaltain presidentin vaalien tuloksien surkuhupaisaa istuvan presidentin manipulointiyrityksiä. Meillä on laadukas perustuslaki, joka turvaa kansalaisten perusoikeudet, kuten sananvapauden, uskonnon vapauden, kokoontumisvapauden ja kansalaisten yhdenvertaisuuden lain edessä.
Muutama lause sananvapaudesta ja siihen liittyen puhutuista kielistä. Suomen viralliset kielet eli kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Ne ovat yhteiskunnan kaikilla aloilla käytettäviä, asemaltaan vahvoja kieliä. Perustuslaki takaa myös saamelaisille, romaneille ja muille ryhmille oikeuden ylläpitää omaan kieltään ja kulttuuriaan. Viittomakielisien ja vammaisuuden vuoksi käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan myös. Vuoden 2016 väestökirjanpidon mukaan Suomessa puhutaan 157:ää eri äidinkieltä. Esimerkiksi Tampereen Hervannassa puhuttaneen yli 100 kieltä. Suomen lait ja säännökset mahdollistavat tältäkin osin moniarvoisuuden ja nopeasti vanhenevaan joukkoomme työperäisen maahanmuuton.
Korona on vaivanamme, lievempänä kuin useimmissa maissa. Suomalaiset ovat osoittaneet kykynsä toimia vastuullisesti. Hyvä, että yhteistä tahtoa löytyy. Marinin hallitus on panostanut tukipaketeillaan koronan hoitoon jos muihinkin toimiin ottamalla (uhka)rohkeasti velkaa. Pelkoni on, että nyt velkaannumme liikaa ja tuleva sukupolvi joutuu maksumieheksi ikääntyvässä Suomessa. Velat ovat maksettava takaisin. Kaikkeen hyvään ei ole varaa, Suomessakaan.
Suuressa kuvassa Suomella menee mielestäni hyvin. Sen sijaan yksilötasolla pahoinvointi näyttää turpoavan. Perheet ovat rikkinäisiä, lastensuojelun tarpeet kasvavat, mielenterveysongelmat lisääntyvät ja yleinen tyytymättömyys nostaa päätään muuallakin kuin säälimättömissä some- kirjoitteluissa. Vaikeuksia on ollut, on niitä tänään ja vastaisuudessakin. Uskon ja luotan, että suomalainen nuori polvi on erittäin vastuullista ja pitää huolta itsestään ja heikompiosaisistaan. Heistä myös nousevat tulevat johtajat, jotka jatkavat Sauli Niinistön ja aikaisempien presidenttien ja muiden päättäjien viitoittamaa turvallisen ja itsenäisen Suomen rakentamista.
Nostamme 6.12 siniristilipun salkoon. Kunnioitamme edellisiä sukupolvia ja toivon mukaan osaamme arvostaa kaikkea sitä hyvää mitä meillä tänä päivänä kotimaassamme on.
Olen ylpeä suomalaisuudesta. Hyvää 103 vuotisitsenäisyyspäivää ja rauhallista joulun odotusta.
Erkki Paloniemi
