Ihmiskunta on sotajalalla. En tarkoita nyt USA:n tapahtumia enkä ympäri maailmaa riehuvia oikeita sotia, vaan eri yhteyksissä käytettäviä sotaisia termejä. Puhutaan yksittäisen ihmisen taistelusta syöpää tai jotakin muuta vaikeaa sairautta vastaan, mutta myös laajemmista taisteluista kirjoitetaan: ”Maailmanpankki käynnisti uuden sodan malariaa vastaan”. Pääministeri Sanna Marin taas sanoi viime vuoden talousfoorumissa, että taistelu ilmastonmuutosta vastaan on mahdollisuus”. Joku saattaa kysyä, että mahdollisuus mihin?
Kuinka paljon onkaan viimeaikoina ollut otsikoita taistelusta koronaa vastaan? Sotaisan termin ymmärtää jotenkin, kun kyse on vaikeasta kamppailusta näkymätöntä vihollista vastaan. Mutta lehtiotsikot, joissa annetaan hauskoja puuhavinkkejä taistelussa koronatylsyyttä vastaan, tuntuvat oudoilta. Olemme siis sodassa, jossa toinen osapuoli on tylsyys!
No sovitaan siis, että taistelemme koronaa vastaan. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth oli kokemustensa pohjalta sodan asiantuntija. Hänen vankkumattoman käsityksensä mukaan suomalaisia on johdettava edestä. Me emme arvosta johtajia, jotka lymyilevät taustalla ja antavat sieltä ohjeita ja käskyjä. Eikö tätä oppia pitäisi noudattaa myös tässä meneillään olevassa taistelussa? Nyt kun kamppailun ytimessä ovat toiveet rokotteiden pikaisesta avusta, Suomen hallitus on väistynyt monessa suhteessa taka-alalle. Syksyiset viisikon marssit kameroiden eteen ovat vähentyneet selvästi.
Johtuisiko poliittisten päättäjien matalampi profiili ja vastuun sysääminen virkamiehille siitä, että rokotteiden hankinnassa mokattiin lähes keväisen maskisekoilun tapaan. Yksinkertaisena veronmaksajana olin luullut Suomen hallituksen ajavan omien kansalaistensa etua. Siksi tuntui oudolta kuulla pääministeri Marinin sanovan, että suomalaisten ei pidä olla ensimmäisinä rokotteita hamuamassa. Hänen mukaansa meidän on kannettava globaalia vastuuta ja oltava solidaarisia. Hyviä periaatteita, mutta niiden seurauksena olemme saaneet rokotteita vähemmän kuin useimmat muut maat. Kaiken lisäksi, kun monet EU-maat ovat tehneet suoria sopimuksia rokotevalmistajien kanssa, Suomi on kieltäytynyt niistä, koska ”mitä muut siitä ajattelisivat”.
Nyt kun tilannetta on alettu ihmetellä ja kritisoida, kysellään ylijäämärokotteiden perään. Eli jos joku maa ei ottaisikaan kaikkea tilaamaansa, Suomi haluaisi jämät. Kansliapäällikkö Kirsi Varhila toivoo, että muilta jäisi rokotteita meidän käyttöömme. Sitä tosiaan toivotaan, koska nopealla rokotustahdilla autettaisiin myös talouden toipumista. Matkailuala ja muutkin palvelusektorit kaipaavat nyt nopeita toimia.
Lopuksi kuntavaaleista, jotka ovat jo lähellä. Ehdokkaiksi lupautuneet eivät vielä tiedä, millaiseen tehtävään ovat pyrkimässä. Jos SOTE-uudistus toteutuu hallituksen esityksen mukaisesti, siirtyy suuri osa kuntien tehtävistä maakunnille. Aika näyttää, millaiseksi kunnan rooli muotoutuu.
Kirjoittaja odottaa innolla esteetöntä siltaratkaisua
