Olen seurannut keskustelua Puskiaisten oikaisusta. Keskustelu on saanut osin kummallisiakin piirteitä, jossa ihmisiä yritetään saada hankkeen taakse pelottelemalla lisäkaistojen tuomilla tonttien pakkolunastuksilla, uusien alueiden kaavoittamisen mahdottomuudella tai että Sääksjärvelle ei tule rautatieasemaa ilman oikaisua.
Tieverkon rakentaminen kasvaville liikennemäärille on itseään toteuttavaa. Kun tehdään uusia väyliä, niitä myös käytetään enemmän. Ihmiset siirtyvät pois vaihtoehtoisilta reiteiltä, yhdistelevät vähemmän matkojaan ja ylipäätään lähtevät pienemmällä kynnyksellä omalla autolla liikkeelle. Näin lisäkaistat tai uudet väylät eivät vähennä ruuhkia. Ilmiötä on tutkittu laajasti, Googlella löytää aiheesta paljon englanninkielisiä artikkeleita hakusanoilla ”induced demand”.
Nykyinen pullonkaula kolmostiellä on Lakalaivan liittymä. Puskiaisten oikaisu eittämättä vähentäisi liikennemääriä liittymässä, mutta ruuhkat siirtyisivät oikaisun päihin Kuljuun ja Pirkkalaan. Lisäkaistat Sääksjärvelle taas eivät auttaisi Lakalaivan liittymän ruuhkaisuuteen mitään.
Korona on lisännyt valtavasti etätyön tekemistä ja ennusteiden mukaan ilmiö tulee osin jäämään pysyväksi. Tätä ei luonnollisesti ole huomioitu ennen koronaa tehdyissä liikennemääräennusteissa, joihin suunnitelmat pohjautuvat. Väylävirasto on tutkinut laajasti Tampereen kaupunkiseudun liikennemäärien kehitystä eri skenaarioilla verkkosivuiltaan löytyvässä julkaisussaan 20/2019 (ISBN 978-952-317-688-1). Lopputulemana on, että ruuhkat alueella vähenevät vain parantamalla joukkoliikenteen saatavuutta ja pyöräilyn edellytyksiä. Ruuhkat aiheutuvat kaupunkiseudun sisäisestä työmatkaliikenteestä, eivät ohikulkuliikenteestä. Ruuhkat eivät helpotu siirtämällä ohikulkuliikennettä eri pisteisiin työmatkaliikenteen seassa.
Mielestäni nyt tulisi kiirehtiä pääradan lisäraiteiden rakentamista, joka mahdollistaisi tiheän vuorovälin lähijunaliikenteen uusine seisakkeineen. Sääksjärvelläkin lähijuna aivan varmasti pysähtyisi, on pysähdyspaikka sitten statukseltaan seisake tai asema. Linja-autoyhteydet Tampereelle ovat näillä etäisyyksillä auttamatta liian hitaita kilpailemaan oman auton kanssa ja nykyisellä vuorovälillä ja pysähdyspaikoilla juna ei vastaa haluttuun palvelutasoon.
Vaikka asuisikin Lempäälän keskustassa aseman lähellä, juna kulkee nykyisellään liian harvoin. Jos kulkee työmatkaa vaikkapa Sarankulmaan tai Partolaan, vaihto linja-autoon Tampereen keskustan ruuhkien kautta on aivan liian hidasta ja useimmat valitsevat oman auton. Sen sijaan, jos linja-autoon (tai tulevaisuudessa ratikkaan) voisi vaihtaa seisakkeella jo ennen keskustaa, ei julkisilla kulkeminen häviäisikään juuri enää ajassa omalle autolle.
Lempäälän kaavoitusta on suunniteltava enemmän joukkoliikenne edellä. Kaavoitettavilla asuinalueilla ja työpaikka-alueilla on oltava toimivat joukkoliikenneyhteydet ja vanhoillakin alueilla niitä pitää parantaa. Palveluiden pitää olla joukkoliikenteellä saavutettavissa ja matkaketjut on tehtävä helpoiksi. Vaihto linja-auton ja junan välillä pitää olla sujuvaa ja lähijunaseisakkeille pitää olla lähialueilta kunnolliset pyöräily-yhteydet.
Laasonportti on erinomainen esimerkki viime aikojen huonosta kaavoittamisesta. Se on kaukana palveluista suhteellisen iso omakotialue, johon ei alkuun kulkenut linja-autoja lainkaan. Nytkin päätepysäkki on vain alueen reunalla sen sijaan, että reitti kulkisi alueen läpi ja pysäkkejä olisi useimmista taloista lyhyen matkan päässä. Syksyn linjauudistuksessa sentään vuoroja alkaa vihdoin kulkea myös viikonloppuisin.
Kestävä liikenne tarvitsee toimivat joukkoliikenneyhteydet. Lempäälän ja Pirkkalan rajalle voi tarvittaessa kaavoittaa uusia alueita myös toteuttamalla pelkän kehä 2:n, moottoritieyhteyttä siihen ei tarvita. Moottoritieoikaisu pysyy kyllä maakuntakaavassa työkalupakissa, jos sille oikeasti joskus tulee tarve, mutta nyt sitä ei pidä tehdä.
Raine Lakkala
autonkuljettaja, kuntavaaliehdokas
Lempäälän vasemmisto
