Minun täytyy tunnustaa, että luen liian vähän Raamattua. Mielelläni kyllä Raamatun luentaa kuuntelen. Jo lapsena Raamatun kertomukset tuntuivat mielenkiintoisilta tarinoilta. Ne olivat kauniita ja syvällisiä sekä sankarillisia että koskettavia. Kertomusten opetukset vaikuttivat ymmärrettäviltä ja oikeudenmukaisilta. Varttuneempana on sitten päässyt jyvälle siitäkin, että Raamatussa tuodaan ilmi kaikki maailmassa vallitseva pahuus ja epäoikeudenmukaisuus.
Raamattu on maailman tunnetuin ja luetuin kirja. Kristinuskon mukaan Raamattu on Jumalan ilmoitusta ja sisältää sanoman pelastuksesta Jeesuksessa. Se on kertomusta ja ilosanomaa suuresta rakkaudesta ihmistä kohtaan. Raamatussa on kerrottu kaikki, mitä tarvitsemme elääksemme Jumalan lapsina.
Runoilijapappi Jaakko Haavio on kuvannut seuraavaa: Raamattu on kuin suuri talo, jossa on monta huonetta. Jos jäämme talon ulkopuolelle sitä katselemaan, emme pääse selville, mitä talossa on sisällä. Meidän on siis astuttava sisälle Raamattuun. Mutta niin kuin taloon pääsee vain käyttämällä oikeaa avainta, niin on Raamatunkin laita. Avain on Jeesus. Jeesuksen kanssa voit kulkea vapaasti huoneesta toiseen, levätä ja ihastella, ennen kaikkea armon antimien runsautta. Jää asumaan tähän taloon!
Viime sunnuntai oli levähdyspaikka paastonajan puolivälissä. Kirkkovuoden aihe oli ”Elämän leipä”. Jeesus on elämän leipänä läsnä luetussa ja kuullussa Jumalan sanassa ja Hän vastaa sisimpämme syvimpään nälkään. Jeesus sanoo: ”Joka tulee minun luokseni ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun ei enää koskaan ole janoissaan”. Onko sinun sisimpäsi nälissään ja janoissaan? Saat evankeliumin ilosanoman vastaanottajana rukoilla oman nälkäsi ja janosi sammuttamista virsirunoilijan sanoin:
Sä itse ole ruokani,
ravinto köyhän sieluni.
Vie luokse armolähtehen,
vie luokse armolähtehen,
suo juodakseni vettä sen
Oi Jeesus, riemu sieluni,
haluan olla omasi.
Kuoleman kärsit ristillä,
kuoleman kärsit ristillä
ja minut päästit synnistä. (VK 205: 5,6)
Kaisa Naukkarinen
