Alueellisen lentoliikenteen kehittämisen airut, kotikenttäedun puolestapuhuja sekä kerosiinista riippuvainen humaani
Vuosipäivä hullunkurisessa maailmassa meni ohi. Mielen päällä pyörii kaikenlaista. Arkipäivän normaalia on, ettei ketään tavata, ihmisiä väistellään, kasvot piilotetaan maskin alle ja etäisyyksiä pidetään.
Alkuviikon aamuna puhuin kollegan kanssa puhelimessa. Mietimme, että olisipa kiva päästä käymään reissussa. Me kaksi, jotka emme normielämässä paljon matkoille haikaile. Työmatkoja en kaipaa – lentokenttä- ja hotellikuolemaa ei ole vieläkään ikävä, mutta ihmisiä kaipaan. Ihanat kollegat ympäri maailman ovat olleet jo vuoden ajan vain satunnaisia videopätkiä ruudulla, mutta sitäkin useammin ääniä korvanapissa.
Osaako sitä enää palata töihin työpaikalle? Entä kohdata ihmisiä kasvotusten? Kävin aamulla kampaajalla. Edellinen kerta oli juuri ennen koronaa, helmikuun puolivälissä, ennen viimeiseksi jääneelle työmatkalleni lähtöä. Kun maski naamalla siinä jutustelimme, tuntui ihan normaalilta. Normaalia se olikin, mutta erilaista. Emme jutelleet harmaiden hiusten värjäämisestä. Juttelimme sen sijaan siitä, miten turhaa hiuksia on värjäämällä rasittaa, eihän se väri siellä nettikamerassa kuitenkaan näy. Toinen muuttunut asia oli se, että ei laitettu hiuslakkaa, eikä muitakaan kaunistavia aineita, kun eihän siitä kampaajan tuolista matka käy kuin kotiin ja etätyön ääreen. Ei sitten tarvitse illalla heti hiuksia uudelleen pestä.
Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen – vai otanko, lähdenkö edes?
Aamun uutiset kertovat ensi talven matkoja varattavan ennätysvauhtia. Ihmisen tarve päästä matkaan on suuri. Ihminen on tehty liikkumaan ja suomalainen tarvitsee annoksensa aurinkoa talvella. Kotimaassa on kiva matkustaa ja ihania paikkoja, mutta ei se riitä suomalaiselle, joka kesken pimeän talven haluaa nousta lentokoneeseen ja matkustaa lämpimään.
Pakkokotoilun jälkeen matkakuume tulee purkautumaan paineella. Ensin varataan aurinkolomat talveksi, sitten vähitellen uskaltaudutaan viikonloppu- ja kaupunkilomia varailemaan. Loma ja matkalle lähtö on monelle kaivattu hengähdystauko arkeen ja työhön.
Vuosi pandemian alun jälkeen tilanne on erilainen kuin vuosi aiemmin. Tartuntoja on paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Kolmas aalto on tosiasia, mutta valo tunnelinpäässä on rokotuksissa ja tulevan syksyn rokotuskattavuudessa. Kesä toivottavasti tuo taas luontaisen helpotuksen ja pääsemme jo kesälomilla hieman nauttimaan viruksilta vapaammasta arjesta ja elämästä. Vähitellen tilanne kääntyy kasvuun. Uusia ravintoloita avataan, tapahtumia tapahtuu ja erilaisia elämyksiä järjestetään.
Kun pandemia aikanaan päättyy, on Suomella tuhannen taalan paikka olla houkutteleva kohde massaturismia vältteleville vieraille. Suomi on laaja ja tilava kohde terveelliseen ja turvalliseen matkustukseen. Suomeen päin tuleva turisti luo tullessaan uusia työpaikkoja ja uusia mahdollisuuksia sekä kasvua.
Maailma jatkaa kulkuaan pandemian jälkeenkin. Pohja tulevaisuuden huomiselle tehdään nyt tänään ja tässä – jaksetaan noudattaa rajoituksia vielä hetken aikaa.
Marja Aalto
