Kesäkuulle siirretyt kuntavaalit lähestyvät. Lempäälässä ja Vesilahdessa kuten muuallakin ehdokkaat valmistautuvat kamppailemaan luottamustehtävistä. Tuo viimeinen sana on niin tuttu ja vakiintunut, että sen todellista sisältöä ei aina tule ajatelleeksi. Äänestäjät antavat luottamuksensa omalle ehdokkaalleen ja uskovat, että hän on heidän luottamuksensa arvoinen. Eikä se riitä, valtuutetuille ja muille luottamushenkilöille annetaan valtakirja, joka edellyttää toimimista koko kunnan parhaaksi.
Vaaleissa valittujen päättäjien lisäksi myös virkamiehiltä edellytetään luotettavuutta. He toimivat virkavastuulla ja taustalla on vaatimus rehellisyydestä ja luotettavuudesta. Mitään muuta ei kai ole syytä edes epäillä. Vai onko? Suomalaisia on pidetty rehellisinä, mikä piirre tuntuu joskus kansainvälisessä politiikassa olevan meille haitaksi. Venäjän suunnalta on kuultu vitsailua, että olemme rehellisiä mutta tyhmiä. Ja EU-politiikankin osalta näyttää joskus siltä, että meitä viedään urheilutermein sanottuna kuin litran mittaa.
Tutkimusten mukaan Suomi on yksi vähiten korruptoituneista maista. Täällä hoidetaan siis rehellisesti ja pyyteettömästi omia luottamustehtäviä ja virkoja. Voi olla, että olemme tässä suhteessa parhaimmistoa, mutta se kertoo enemmän muiden maiden surkeasta tilasta kuin meidän hyvyydestämme. Meidän vajoamistamme alakastiin estää suuri todennäköisyys jäädä kiinni. Varsin vapaa lehdistö ja muu media pitävät Suomessa huolta siitä, että väärinkäytökset tuodaan julki. Toki meilläkin eri medioilla on painotuseroja, koska sananlaskun mukaan ”sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto”.
Sivullisen tarkkailijan usko virkamiesten luotettavuuteen sai pahimman kolauksen pitkään aikaan, kun ilmeni, että Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtajaa on syytä epäillä veronmaksajien rahojen väärinkäytöstä. Kyseinen virasto on perustettu aikoinaan nimenomaan valvomaan sitä, että kerätyt verovarat käytetään oikealla tavalla. Esiin tulleet Tytti Yli-Viikarin laskut, jotka on maksettu valtion rahoista, eivät kuulosta oikeanlaiselta rahankäytöltä! Minä en ainakaan ole tarkoittanut maksamiani veroja hänen henkilökohtaisiin kauneudenhoitokuluihinsa.
VTV:n pääjohtajalta jos keltä on lupa odottaa täydellistä rehellisyyttä ja yhteisen edun valvontaa. Siksi tämä tapaus herättää tavallisessa kansassa ihmetystä ja raivoakin. Sitä lisää myös joidenkin poliitikkojen tapausta vähättelevät ja jopa pääjohtajan toimintaa puolustelevat kommentit. Emmekö siis voi luottaa edes Valtiontalouden tarkastusviraston osalta epäpoliittisuuteen? Ei kai tuollainen luottamusvirka voi olla mikään puoluepoliittinen palkkiotoimi?
Tapauksen tutkinta on kesken, mutta hyvin todennäköisesti on kyse oman aseman väärinkäytöstä. Sellainen kuuluu samaan oman hyödyn tavoitteluun kuin korruptio, johon alussa viitattiin. Mielenkiintoista olisi myös selvittää, missä menee kovasti lisääntyneen lobbauksen ja korruption raja.
Kirjoittaja haluaisi luottaa virkamiehiin
