Jo kertaalleen siirretyt Tokion olympialaiset pidetään heinäkuun lopulla ja elokuun alussa Japanissa. Koronan takia ilman ulkomaista yleisöä. Urheilijat asuvat, elävät ja urheilevat hyvin suunnitelluissa ”kuplissa”. Kansainväliset televisioyhtiöt välittävät kisat kaikkialle maailmaan – ja nauttivat oikeuksistaan.
Olympialaiset ovat hämmästyttävä muisto menneiltä ajoilta. Kreikkalaiset järjestivät olympiakisat joka neljäs vuosi, kolmannessa täysikuussa kesäpäivän seisauksen jälkeen. Paikkana oli Olympian laakso Alfrios-joen mutkassa Peloponnesoksen länsirannalla.
Itse Olympian laakso oli mahtava kulttuuritihentymä. Roomalainen Plinius kertoo siellä olleen 3000 patsasta, mm. kilpailujen voittajista. Lisäksi laaksossa oli temppeleitä, alttareita, uhriesineitä ja kaikenlaisia helleenien taiteen mestarituotteita. Itse urheilukeskus oli muureilla ympäröity neliö, Altis, jolla oli mittaa 200 m x 175 m. Hevosurheilua varten oli hippodrom ja miesurheilua varten stadion. Kerrotaan, että portaittain kohoavan katsomon penkeille mahtui 45 000 katsojaa. Outoa oli, ettei naisia hyväksytty katsomoon. Se kaiketi johtui siitä, että miehet urheilivat alasti.
Kilpailujen voittajien nimiä alettiin merkitä muistiin vuodesta 776 e.a.a. Kilpailuihin tultiin kaikkialta kreikkalaisen kulttuurin siirtokunnista: Välimeren rannikoilta Espanjasta asti, Mustanmeren kreikkalaiskaupungeista sekä Vähästä Aasiasta ja Egyptistä. Roomalaisajalla sallittiin kilpailuosanotto muillekin kansallisuuksille kuin kreikkalaisille. Urheilijain piti olla paikalla kuukautta ennen kilpailuja.
Kilpailut alkoivat avausiltana uhritoimituksilla, urheilijavalalla sekä kilpailujärjestyksen arpomisella. Seuraavina päivinä urheiltiin aamunkoitosta alkaen. Oletetaan, että varhaisin kilpailumuoto oli (pika)juoksu. Kun kisat laajentuivat, tuli lajeja ja kisapäiviä lisää. Aikojen kuluessa lajeiksi tulivat pikajuoksun lisäksi pitkä juoksu, paini, viisiottelu, nyrkkeily, kilpa-ajo, yhteisvoimailu eli pankration (=paini+nyrkkeily+juoksu), pituushyppy, kiekonheitto ja keihäänheitto.
Lajitekniikat erosivat nykyisestä. Esimerkiksi keihästä heitettiin tarkkuusheittona kaukana olevaan maalitauluun nahkahihaa käyttäen. Toisin sanoen laji tarkoitti vipukeihäänheittoa, jolla oli totuttu metsästämään suurriistaa.
Voittajat palkittiin öljypuunlehväseppeleillä. He palasivat kotiin valkoisella nelivaljakolla ajaen. Heille sepitettiin lauluja ja heistä tehtiin kuvia ja patsaita. Lisäksi olympiavoittaja vapautettiin veroista ja hänelle oli aina varattuna kunniapaikka teatterinäytöksiin. Ateenassa olympiavoittajalle maksettiin myös eläkettä.
Kun roomalaiset pääsivät tuon maailmankolkan herroiksi ja määrääjiksi, tuli palkinnoksi raha. Urheilusta tuli ammattiurheilua. Roomalaisvallan takia kisojen idea himmeni: viimeiset vanhan ajan olympialaiset vietettiin 393 jKr. Maanjäristys tuhosi täydellisesti koko Olympian laakson 522 jKr. – Uuden ajan olympialaiset taas käynnistettiin Pierre de Coubertinin aloitteen pohjalta 1896.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
