Lempäälän kunnan strategiassa tavoiteltua kuntakeskuksen ilmettä kuvataan ”puutarhakaupunkikyläksi”. Ilmaisu on hiukan kömpelö, mutta sanoo asian. Tavoitteena on vihreä, viihtyisä ja yhteisöllinen kunnan keskustaajama. Kun rakentaminen tuhoaa kaiken alkuperäisen luonnonrakenteen, on se suunniteltava ja puutarhurin taidoin rakennettava.
Näemme, miten rautatien idänpuoleinen alue alkaa rakentua lopulliseen muotoon, ja tarvittaisiin ekologis-maisemallinen kokonaistarkastelu koko kirkonseudun alueesta. Seuraavaksi rakentaminen siirtyy kirkon ja radan väliselle alueelle. Myös seurakuntatalon – vanhan Hyvärisen kauppatalon ympäristöstä on ideatason kaavailuja, joissa puukerrostalot olisivat pääosassa.
Viherverkosto tarkoittaa ekologisten yhteyksien suunnitelmaa, jossa eliöt voivat luonnolliseen tapaan siirtyä pitkin ekologisia käytäviä. Jokien ja vesistöjen rannat ovat useimmissa taajamissa luonnon itsensä luomia ekologisia yhteyksiä. Lempoisissa maisemarakenteen selkärankana on melkein kokonaan tuhoutunut soraharju, jonka toinen pää on Virta-kampukselta itään Vaihmalanharjuna tunnettu. Lännessä sama harju näkyy Kirkkoharjun takaa Hennerin ”kukkurana”.
Tämän harjun kulku maastossa kannattaisi osoittaa istuttamalla mäntyä kaikkialle, missä sorapohjaa löytyy. Tienpenkoille, piuhoille, parkkialueille ja niin edelleen. Mänty on ympärivuoden vihreä puu ja se kasvaa terveenä ainakin 150 vuotta. Lopulta männyistä tulee jättipetäjiä. Kun harjun rinteet ovat usein paahderinteitä, kannattaisi niidenkin paikat miettiä. Niitä voi olla jopa rakennusten katoilla. Viherverkostossa niitettävä nurmikko on kielletty asia: tavoitteena ovat monilajiset kedot sekä kukkivat niityt, jotka niitetään vain kerran kesässä.
Useissa taajamissa viherverkosto muodostaa ulkoapäin keskustaa lähestyvän sormikuvion. Siihen voi liittyä ekokäytäviä, askelkiviä, saarekkeita, ylityksiä. Perhoset ja ötökät siirtyvät niitä pitkin kuin saaristossa. Linnut pesivät ja oleilevat vapaasti siellä, missä on suojaa ja ruokaa. Ihmisiin sopeutuneet siilit, fasaanit, ketut ja supikoirat hyödyntävät yllättävätkin alueet. Mikä on ihmiselle ”joutomaata”, on eliöille monimuotoinen mahdollisuus. Olennaista on, että verkoston yhteydet ovat olemassa, ne on suunniteltu ja eliöt pääsevät liikkumaan.
Osaksi viherverkostoa tulee suunnitella jalankulkijoiden oikopolut, jotka säteittäin saapuvina kohtaavat kuntakeskuksen ytimessä. Nämä reitit eivät ole ns. kevyen liikenteen väyliä eikä niitä suoranaisesti ole suunniteltu pyöräilyyn.
Tanskalainen maajussi Frank Erichsen antoi nimensä ja imagonsa ”Haluamme luonnon takaisin” -kampanjan käyttöön. Jotain samanlaista pitäisi nyt tapahtua Lempäälässä. Koska viherverkoston toteuttamiseen tarvitaan kaikki kuntakeskuksen asukkaat ja tontinomistajat, tulisi perustaa itsenäinen viherverkostoyhdistys, joka kunnan tukemana ottaisi asiassa aloitteen.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
Kommentointi on suljettu.