Tarkemmin erittelemättä mitä ja missä tapahtui; tässä tarina tapauksesta, jossa viiden nuoren tekemä ilkivallan teko päättyi osan porukan osalta reippaaseen vastuunkantoon ja anteeksipyyntöön.
Tihutyön tekemiselle oli silminnäkijä, joka ehti napata paikalta poistuvista nuorista kuvia. Somessa silminnäkijä ei kuvia jakanut, mutta kertoi muuten tapahtuneesta. Yhden nuoren äiti reagoi ja pyysi tarkempia tietoja, koska epäili oman jälkikasvunsa mahdollisesti osallistuneen. Näin vyyhti alkoi purkautua ja teon tekijät tunnistettiin. Yhteistyö vastuullisten vanhempien, jämäkästi lapsiaan oikeaan suuntaan ohjaavien kasvattajien kanssa, johti siihen, että osa tekijöistä saapui sovitusti korjaamaan tekonsa jäljet ja pyytämään ajattelematonta käytöstään anteeksi.
Kun paikkoja rikotaan tai sotketaan, se laitetaan usein ilman muuta nuorten syyksi, vaikka aikuisetkin purkavat pahaa oloaan ilkivallantekoina. Tämänkin kyseisen ilkivallan olisivat voineet aivan hyvin tehdä myös aikuiset.
Haluamme kirjoittaa tästä, koska mielemme tekee puolustaa ja kannustaa näitä nuoria, jotka kantoivat hienosti vastuunsa. Vanhemmat asettavat rajoja ja kantavat oman osansa vastuusta kasvattajina. Rajoja vastaan löytyy aina nuoria kapinoimaan, mekin olemme aikanamme kapinoineet. Järkeä ja ymmärrystä kasvaa, kun oppii kantamaan tekojensa seuraukset.
Liian harvoin saamme kuitenkaan tietää, että asiat on hoidettu näin mallikkaasti päätökseen. Tässä niin kävi. Sanotaankin, että ”hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas”. Nyt toivomme, että hyvä kello jää kaikumaan kaukaisuuksiin.
Rohkeutta, viisautta ja onnea elämään näille nuorille.
Elämä opettaa
