Miten rakentui Himminkoto – Hanketta ajoi aikoinaan voimakkaasti valtuuston naisnyrkki

Kunnalliskoti, sittemmin vanhainkoti, oli Lipossa. Hoitotilat olivat huonot ja tullessani vuonna 1969 Lempäälään kunnalliskodin johtajaksi, alettiin voimakkaasti puhumaan uuden vanhainkodin rakentamisen puolesta ja uutta vanhainkotia suunniteltiinkin jo heti 70-luvun alussa, mutta voimaantullut kansanterveystyön laki muutti suunnitelmat ja niin saatiin kuntaan terveyskeskus nykyiselle paikalleen.

Vanhainkodin suunnitelmat jäivät, mutta paineet uuden rakentamiselle olivat kaiken aikaa olemassa. Tositoimiin ryhdyttiin 1980 luvun puolivälissä ja siihen ajankohtaan liittyy voimakkaasti kiistely, milteipä riita siitä, minne uusi pytinki rakennettaisiin.

Oli kolme vaihtoehtoa, joilla jokaisella kannattajansa: Lippo eli vanha paikka, Ehtookodon viereinen maa-alue ja sitten keskustaan terveyskeskuksen viereen. Aikanaan rakentamispaikasta päättäminen tuli valtuustoon. Äänestyksen jälkeen valtuusto päätti, että uusi vanhainkoti rakennetaan Ehtookodon viereen.

Anekdoottina kerrottakoon, että hanketta oli voimakkaasti ajamassa valtuuston naisnyrkki: hertta- , risti- , ruutu- ja patarouvat niin kuin Antero Saarenheimo meidät nimitti! Sen kokouksen jälkeen nyrkki saunoi Ehtookodon saunassa kylpien sireeninoksavihdoin; valkeat kukat vain leijuivat ilmassa, kun kylvettiin.

Maa-alueen omistaa seurakunta. Niinpä asia vietiin maanostotunnusteluna kirkkovaltuustoon. Asiaan saatiin myönteinen päätös: seurakunta oli valmis myymään kunnalle maata.
Talousarviossa ei kuitenkaan ollut ostoon varattua määrärahaa ja asia piti jälleen tuoda kunnanvaltuustolle määrärahaesityksenä. Tämä päätös vaati määräenemmistön ja äänestyksen jälkeen yhden äänen enemmistöllä valtuusto kaatoi maanostoaikeet.

Naisnyrkki saunoi jälleen Ehtookodon saunassa, joka ilmeisesti oikosulun takia paloi sinä yönä!

Näin Himminkoto rakennettiin nykyiselle paikalleen. Näin vuosien päästä olen miettinyt, miten viisasta olisi ollut rakentaa Ehtookodon alueelle ja keskittää tehostetun palveluasumisen ja palveluasumisen voimavarat.

 

Maikki Hämäläinen–Ylikahri
vanhustyön johtaja (emerita)