Lempäälän merikotkaparilla peräti kolme poikasta

”Kotkan poikii ilman siipii”, saattoi rengastaja Keijo Ruuskanen todeta kavuttuaan tutun jättimännyn latvukseen tarkastamaan merikotkan pesinnän tilannetta. Pesässä odotti kolme potraa poikasta, joten Lempäälän ”meko”pari on hyvässä kunnossa ja ravintoa on ollut poikasille riittävästi. Kuva: Keijo Ruuskanen

Merikotka on vakiintunut Lempäälän ja Vesilahden pesimälajiksi. Lempäälässä merikotka on pesinyt vuodesta 2017 ja Vesilahdessa vuodesta 2015, mikä oli Pirkanmaan ensimmäinen merikotkien pesintä yhdessä Oriveden pesinnän kanssa.

Lempäälääläinen Keijo Ruuskanen on kokenut kotkamies, joka on rengastanut jo 26 pirkanmaalaista merikotkaa. Toukokuun 20. päivänä Ruuskanen kapusi tuttuun jättimäntyyn 20 metrin korkeudella olevaan ”mekon” mahtavaan risulinnaan, jossa peräti kolme uutta merikotkan alkua katsoi ihmeissään ensi kertaa näkemäänsä outoa otusta, rengastajaa.  Tavallisin poikasmäärä mekoilla on 1–2, kuten oli muilla kuudella tiedossa olleella Pirkanmaan merikotkan pesällä.  Suuri poikasmäärä kertoo hyväkuntoisista emoista ja ravinnon riittävyydestä.

Vesilahden merikotkan poikaset rengastaa nyt Mikko Honkiniemi, jonka jo vuonna 2008 rakentamaan tekopesään merikotka asettui.

Merikotkaseuranta rengastuksineen on tärkeää tutkimustyötä, jota saavat suorittaa vain Rengastustoimiston valtuuttamat kokeneet rengastajat. Poikaset värirengastetaan. Lisäksi poikaset punnitaan, mitataan siivet, nilkka, nokka ja otetaan DNA-näyte. Tiedot toimitetaan Rengastustoimistoon ja Sääksisäätiölle.

Merikotkan, kuten laulujoutsenenkin menestystarina on osoitus suojelutyön tärkeydestä. Merikotka oli ympäristömyrkkyjen vuoksi lähes katoamassa, sillä vuonna 1975 merikotkan poikasia kuoriutui vain neljä.  Vuonna 2020 merikotkat saivat lentoon jo 560 poikasta.

Talvikaudella merikotka on tavallinen näky Sorvanselän-Palhonselän-Säijänselän jäillä kotkien kärkkyessä kalastajien jäille jättämiä sinttejä ja vähempiarvoisia kaloja.  Tammikuussa  suurin merikotkakertymä Säijänselällä oli yli 50 merikotkaa.

 

Ahtialanjärven viimeisin harvinaisuus oli kevätmuutollaan havaittu pikkutiira, joka nähtiin vasta toisen kerran Valkeakosken lintuharrastajien alueella. Pikkutiira on luokitukseltaan erittäin uhanalainen laji. Se pesii Perämeren rantojen hiekkadyyneillä. Kuva: Kari Isokivijärvi

Jos haluaa nähdä huiman määrän pesiviä eri lintulajeja sekä kevätmuutollaan lepäileviä kahlaajia ja vesilintuja, kannattaa ottaa päiväretken kohteeksi Ahtialanjärvi, jonka Virta-tornista on helppo seurata järven ja Lokkisaaren kuhisevaa elämää.

Viimeisin harvinaisuus oli Rainer Mäkelän ja Tatu Itkosen Lokkisaaressa näkemä erittäin uhanalainen pikkutiira, Pirkanmaalla hyvin harvinainen kevätmuuttaja.  Laji havaittiin nyt vasta toisen kerran Valkeakosken lintuharrastajien alueella.  Pikkutiira pesii muutaman parin voimin Perämeren ja Hailuodon hiekkadyyneillä.

Toukokuun lopulla Lokkisaaressa on levähdellyt pohjoiseen muuttomatkalla olevia liroja, lapinsirrejä, suosirrejä, suokukkoja, punajalkavikloja ja liejukana.  Arktisia valkoposkihanhia levähti Ahtialanjärvellä   120 ja mustalintujakin 10.

 

Viimeistenkin muuttolintujen, yölaulajien saavuttua kannattaa nauttia suviyön kuulaudesta ja lumoavista ilmaiskonserteista pensaikkomailla ja rantalehdoissa.  Syksyllä ehtii nukkua.

Hannes Tiira, sokea ornitologi, kuvasi lempilintuaan satakieltä lehdon ja lemmen laulajaksi.

− Kesäyön kuulautta, laulun lahjakkuutta, luvatun lemmen herkintä lumoa. Kaikkea tätä liitämme 17-senttiseen höyhenpalleroon, nimeltä satakieli.

Viitakerttuset ovat palanneet viimeisimpien muuttolintujemme joukossa vanhoille pesäpaikoilleen Intiasta saakka.  Lajista on saatu yksi rengaslöytö Iranin Hormuzinsalmelta.

Viitakerttusta pidetään yleisesti laulumestariemme ykkössolistina. Jorma Laurila kuvaili lintua ” lintumaailman jazzmuusikoksi mestarillisen taitavana matkijana ja improvisoijana, joka lainaa sävelmiä lukuisilta lintulajeilta ja kutoo niistä nautittavia kudelmia.”