Lempäälän vaalien suurin voittaja on perussuomalaiset, jotka nostivat valtuutettujen lukumääränsä kolmesta seitsemään. Valtakunnalliset gallupit lupailivat PS:lle isoa vaalivoittoa, mikä ei koko maan mittapuulla aivan toteutunut ennakoidusti, mutta useissa kunnissa perussuomalaiset rynnivät sankoin joukoin valtuustoon.
Lempäälässä perussuomalaisten ehdokaslista oli pitkä, sisältäen 28 ehdokasta, johtotähtenään kansanedustaja Veijo Niemi.
Kunnallisvaalien vanha ja edelleen pätevä totuus on, että ehdokaslistan mitta eli kandidaattien lukumäärä on todella tärkeä asia. Kukin ehdokas tuo ääniä yhteiseen pottiin, vaikka sitten vähemmänkin, mutta ne voivat ratkaista viimeiset läpimenijät suhteellisessa vaalitavassa, jossa jokainen ääni on merkityksellinen.
Kokoomus sai kokoon Lempäälässä laajimman listan ja jo ennen vaaleja oli helppo ennustaa ruiskukkapuolueen pysyvän suurimpana ryhmänä. Jocka Träckbäckin lento jatkui vaaleissa, äänikuninkaan kruunu (490 äänellä) meni sääksjärveläiselle niukasti, 12 äänellä, ennen Niemeä (478).
Kun joku puolue voittaa, silloin pitää jonkun myös hävitä ja Lempäälässä perussuomalaisille paikkoja menettivät kaikki hallituspuolueet eli sdp, vasemmistoliitto, vihreät ja keskusta. Kokoomus säilytti edellisvaaleista tutun 13 valtuutetun ryhmänsä.
Lempäälän vaalikamppailu oli varsin asiallinen. Ehdokkaat eivät sortuneet loan heittoon, keskustelu pysyi maltillisena ja rakentavana niin somessa kuin lehtien mielipidepalstoillakin. Myös Erik Ednerin torilla vaaleja edeltävänä päivänä järjestetty kaikkien puolueiden yhteistapahtuma oli mainio idea ja paikalla tunnin verran olleena sai ilokseen huomata, että yhteishenkeä yli puoluerajojen edelleen löytyy.
Kuntalaisille tärkeintä on poliitikkojen rakentava yhteistyö. Asioista pitää keskustella ja kun ollaan eri mieltä, asiat ratkotaan äänestämällä. Kun äänestystuloksen puheenjohtajan nuija kopauttaa pöytään on vanhan viisauden aika: Pulinat pois, kansanvalta on puhunut.
Vaalikeskustelu sen sijaan oli Lempäälässä aika ajoin hiukan väärillä urilla. Niistä asioista, mitä kunta päättää, keskusteltiin ajoittain varsin vähän.
Oli kiinnostavaa seurata Pirkkalan ja Lempäälän vaalikeskustelua esimerkiksi aiheesta Puskiaisten tieoikaisu. Esimerkiksi kaikki Pirkkalan pormestariehdokkaat ilmaisivat maakuntalehden haastattelussa, että kyseisen tiehankkeen kohtalo ei ole pirkkalaisten päättäjien käsissä. Lempäälässä sen sijaan asiasta väännettiin ajoittain kipakastikin ja varsin paljon tunnepohjalta.
Myös Tampereen ratapihan siirtosuunnitelma Lempäälän puolelle aiheutti ymmmärrettävästi isoja tunteita, mutta tätäkään asiaa eivät tulevat valtuutetut päätä, jos toki varmasti saavat Lempäälän näkemyksen siihen lausua.
Yksi vaalien isoista yllätyksistä oli, että varsin moni – yhteensä kymmenen – istuvaa valtuutettua putosi. Kun kahdeksan valtuutettua jäi vaaleista kokonaan pois, on Lempäälässä uusia päättäjiä iso määrä. Moni nyt tippunut valtuutettu varmasti pohtii, miksi kansa käänsi hänelle selkänsä. Tuliko tehtyä vaalityötä liian vähän vai peräti liikaa?
Somen lempääläispalstoja seuranneena voi useammalle ehdokkaalle sanoa, että ”less is more”. Ehkä ihan jokaiseen avaukseen ja keskusteluun ei olisi kannattanut tarttua. Vaalikamppailuun kuuluu aina oman rinnan röyhistys ja pikkupopulismikin on sallittua, mutta näissäkin tulee melko pian peräseinä vastaan ja joka asiaan kantaaottava besserwisseröinti kääntyy nopeasti itseään vastaan. Myös somen puolella asialinjalla olevat poliitikot erottuvat edukseen.
Lempäälä porskuttaa kuntana myötätuulessa. Uuden valtuuston tehtävä on säilyttää sama puhuri purjeissa. Nyt teillä uusilla valtuutetuilla on siihen kansalaisten myöntämä valtakirja ja myös velvoite hoittaa tärkeää luottamustointa parhaalla mahdollisella tavalla, demokratian pelisääntöjä tarkasti noudattaen.
