Kirjoittaja on seurannut lempääläistä urheiluelämää innolla jo 1970-luvun lopusta alkaen.
Lauantai kolmas heinäkuuta. Kauppareissulla päähän pälkähtää poiketa torilla. Lempäälä-talon viereiselle Erik Ednerin aukiolla on tarkoitus herättää henkiin kaivattu, toivottu ja hinguttu tori, missä esimerkiksi juhannuksena oli upeasti toistakymmentä myyjää. Jospa sieltä löytyisi vaikkapa illan kyläreissuun tuliasmansikat.
No; torilla oli letkeää musiikkia soittava bändi, kunnan matkailuoppaiden ständi ja noin kymmenen ihmistä. Ei ensimmäistäkään myyjää.
Matka jatkui kauppakeikan jälkeen noin neljä kilometriä pohjoiseen, Hakkarin urheilukentälle, missä sitten säpinää piisasi. Hyppykarnevaalien aikuiskisoja oli seuraamassa leiriläisiä, urheilijoiden läheisiä ja ihan peruspenkkiurheilijoita useampi sata henkeä, arviolta inan yli 200 silmäparia. Puffetista myytiin makkaraa, juomaa ja kahvia täyttä häkää. Musiikki pauhasi, asiantuntevat kuulutukset piti yleisön hyvin selvillä tapahtumista.
Oli hienoa. Kun tuote on hyvä, lähtee yleisökin paikalle.
Lempääläinen urheiluväki on viimeisten vuosien aikana järjestänyt useammassa lajissa isoja tapahtumia, jotka ovat järjestelyiltään onnistuneet nappiin. Hyppytapahtumalle tulee ilman muuta jatkoa ja siitä kehkeytyy vuotuinen lempääläinen suurtapahtuma Kuokkalankosken markkinoiden tapaan. Järjestäjien suunnitelmissa on tapahtuman kasvattaminen ja kansainvälistäminen.
Hyvältä kuulostaa.
