Kesäkuussa käytyjen kuntavaalien voittajat ovat kaiketi voitonjuhlansa juhlineet. Tappion karvaan kalkin kokeneet ovat tiettävästi myös toipuneet harmistaan. Jos joku ehti luulla, että vaalitulos toi hiljaiselon ja taistot taukosivat neljäksi vuodeksi, hän erehtyi. Vaalipäivän jälkeen käynnistyi oitis kulisseissa todellinen kuhina. Niin voittajat kuin rannalle jääneet ryhtyivät jakamaan niitä niin kovin haluttuja lautakuntapaikkoja ja muita luottamuselimiä.
Luotettavat lähteet kertovat, että myös Lempäälässä kuntavaalien jälkeen vääntö paikkajaosta on ollut tiukkaa. Neuvottelupöydissä on lämpö noussut rinnan heinäkuun ennätyshelteiden kanssa. Vaaleissa edenneet ovat vedonneet menestykseensä ja yrittäneet kahmia kaiken mahdollisen lautakuntajaossa. Häviäjien oljenkorreksi on jäänyt vedota kohtuullisuuteen tai ”vakiintuneeseen yhteistyöhön”. Useat lähteet vahvistavat, että peli on ollut poikkeuksellisen rajua. Ehdottomasti luottamuksellisesti vain toimittajalle avautunut vahvistaa, että kyyti on ollut kylmintä kymmeniin vuosiin. Samainen, lukuisten paikkaneuvottelujen konkari harmittelee, ettei sana ole tällä kerralla niin sanotusti pitänyt.
No, politiikka on politiikkaa ja siihen leikkiin ryhtyessään pitää kestää yllätykset sekä omata verrattain paljon paineensietokykyä. Takuuvarmaa on, että lunta tuprahtelee tupaan niin kilpailijoilta kuin omasta leiristä. Häviämisen taitoa kannattaa harjoitella jo ennen kuin edes hankkiutuu politiikkaan.
Myös minulle on esitetty monella suulla kysymys, olenko pettynyt henkilökohtaiseen vaalitulokseeni? Tähän on ollut helppo vastata: en ollenkaan. Olen kyllä jatkanut, että olen sen sijaan pettynyt niiden äänestäjien puolesta, jotka halusivat kuntamme hallintoon vammaisten ihmisten edustajan ja puolustajan. Sitä he eivät saaneet. En toki väitä, etteikö nytkin luottamuselimiin valittujen joukossa olisi vammaisten asioiden puolestapuhujia, mutta kylmä totuus on, että vain omakohtaisen vammaisuuden omaava, on todellinen vammaisuuden asiantuntija.
Kuntavaalien äänestysaktiivisuuden laimeus jaksaa yhä edelleen ihmetyttää. Kun suunnilleen joka toinen äänioikeutettu jätti äänestämättä, on pakko kysyä, onko todella niin, etteivät kuntalaiset piittaa miten heitä läheisesti koskettavia päätöksiä tehdään. Vaikka kunnista lähtee tulevan soten myötä päätösvaltaa isommille harteille, kunnille jää paljon valtaa ja vastuuta. Kaikkeen tähän tarvitaan valppaita luottamushenkilöitä.
Hannu Salonpää
Lue myös:
