Jo pitkään Vesilahdella vaikuttanut lentopallopersoona Ari Paloniemi koki valaistumisen 1990-luvun alussa, kun hän alkoi valmentamaan silloisen kotikuntansa Pudasjärven Urheilijoiden C- ja B-poikien lentopallojoukkuetta. Mukana treeneissä oli intohimoinen, kehittymishaluinen ja fyysisestkin vahva nuorukainen, joka erottui muista edukseen.
– Huonompikin ennustaja osasi jo tuolloin sanoa, että ”Köpistä” tulee pelimies, muistelee Paloniemi ja tarkoittaa lempinimi Köpillä nykyistä Venäjän lentopallomaajoukkueen päävalmentajaa Tuomas Sammelvuota, joka johdattaa joukkueensa Tampereelle keskiviikkona 1. syyskuuta alkaviin lajin EM-kisoihin.
Palataan vielä Tuomas Sammelvuon upean lentisuran alkuaskeliin. Ihan ensimmäiset ohjeet sormi- ja hihalyönteihin hänelle jakoi edesmennyt pudasjärveläinen Taisto Haanela. Sammelvuon halu pelata lentopalloa oli palava ja kun kyse oli pienen paikkakunnan rajallisista massoista, rekrytoi Tuomas omalta alakoululuokaltaan kavereitaan mukaan Pudasjärven Urheilijoiden lentopallotoimintaan.
– Pudasjärven pojat voittivat C-pojissa SM-kultaa joukkueella, missä oli mukana Tuomaksen ohella kolme hänen innoittamaansa poikaa eli voidaan sanoa hänen jo lapsena toimineen ikään kuin managerinakin, naurahtaa Paloniemi.
Tahtotila kehittyä ja mennä eteenpäin oli Sammelvuolla hirmuinen. Paloniemi kertoo osuvan esimerkin hänen innostaan.
– Ainakin pari kertaa viikossa toistui tilanne, että kun C-pojat treenasivat kello 16 alkaen ja sen perään alkoivat B-poikien harjoitukset, oli Köpi molemmissa mukana. Illan päätti miesten kakkossarjajoukkueen harjoitukset ja Köpi jäi kuikuilemaan, mahtuuko niihinkin mukaan ja useimmiten mahtui. Eli hänelle tuli neljän ja puolen tunnin treenipäivä tällä systeemillä.
– Rankan lajiharjoittelun mahdollisti hänen monipuolinen urheilutaustansa, mihin kuului muun muassa yhdistetyn hiihtoa ja yleisurheilua, Paloniemi jatkaa.
Pudasjärveltä Sammelvuon ura urkeni ensiksi Ouluun ja pääsarjaura alkoi Raison Loimussa 17-vuotiaana. Sen jälkeen seurat ja eri maat ovatkin vaihtuneet tiheästi. Pelaajana hän kävi pelaamassa Ranskassa, Italiassa, Japanissa, Puolassa ja ura päättyi kaukana Siperiassa eli Venäjällä Novosibirskin joukkueessa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voi mainita sen, että kun Sammelvuo vaihtoi maata, hän opiskeli edelliskesänä kyseisen maan kielen alkeet, jotta pystyi kommunikoimaan edes välttävästi uudessa ympäristössä.
– Kielijuttu kuvaa hyvin Tuomaksen intohimoa ja paneutumista.
Sammelvuon pelaajaura käsitti Suomen maajoukkueessa peräti 296 ottelua ja kun pelaajatie päättyi 37-vuotiaana keväällä 2013, nimitettiin hänet liki heti Suomen maajoukkueen päävalmentajaksi.
Suomen luotsin uraa kesti vuoteen 2019 asti, jolloin julkistettiin jymyuutinen: Sammelvuosta tuli yhden maailman parhaimman maajoukkueen eli Venäjän pääkäskijä.
Noin kuukausi sitten päättyneisssä Tokion olympialaisissa Sammelvuo johdatti Venäjän tai tarkemmin sanottuna Venäjän olympiakomitean joukkueen hopealle.
– Totta kai Köpin menestys Tokiossa oli itselleni herkkä hetki, hänelle menestyksen suo. Nyt, kun Suomi kohtaa 5. syyyskuuta Venäjän Tampereella, sykkii toki sydän Suomelle. Olisihan se, sanotaanko jonkin tason yllätys, jos Suomi sen pelin voittaisi, spekuloi Paloniemi hymy huulessa.
Paloniemi ja Sammelvuo ovat pitäneet yhteyttä vuosien ajan, välillä säännöllisesti pitkiä keskusteluita käyden, välillä viestejä vaihtaen.
– Arvostan Tuomasta monestakin eri asiasta, mutta ne, jota itseäni eritoten lämmittävät ovat, että hän aidosti arvostaa juuriaan; perhettään, suomalaisuutta, pudasjärveläisyyttä, Pudasjärven Urheilijoita ja meitä kaikkia hänen urallaan vaikuttaneita ihmisiä.
– Eikä tippaakaan menestys tai maailman koluaminen ole nousseet hänellä hattuun. Köpin jalat ovat tiiviisti maassa, sanoo harrastuksekseen Vesilahden Visan naisjoukkuetta lentiksen kakkossarjassa nykyään valmentama Ari Paloniemi.