Ministeri Maria Ohisalo Lempäälän Kotokampuksella: ”Palveluun pääsemisen kynnystä madallettava”

Aluevaaliehdokkaat Tiina Wesslin ja Anita Huhtala sekä sisäministeri
Maria Ohisalo (oik.). Kuva: Ahti Granat

Henkilövaali soten hyvinvointialueiden demokraattisen hallinnon rakentamiseksi lähestyy. Paikallisiin ja alueellisiin tilaisuuksiin on varmasti ollut ministereille tilausta. Vihreiden ”Sote ja ikäihmiset” -teeman ehdokastilaisuuteen Kotokampukselle puhujaksi ja keskustelemaan oli lauantaina 16. lokakuuta saatu sisäministeri Maria Ohisalo.

Ohisalo tarkensi aluksi hallitusvastuunsa aikataulua. Hän aikoo jatkaa sisäministerinä vielä viisi viikkoa ennen vanhempainlomalle jäämistään. Lomalta palattua poliittinen jatko on vaihtumassa ympäristö- ja ilmastoministerin haastaviin tehtäviin.

 

Sotesta on Ohisalonkin mielestä ollut puhetta jo kyllin pitkään, mutta uudistuksen vaikutus on laajaa koko ihmisen elämänkaaren ajalle.

Ministeri pani painoa demokraattisesti valitun järjestelmän kykyyn sosiaali- ja terveysasioiden ennakoinnissa. Siihen kuuluu oikeiden hoitopolkujen löytäminen hyvinvointialueiden väestölle.

Entinen valtuustosali oli hyvin kansoitettu vierailun aikana. Kuva: Ahti Granat

Ohisalon mukaan monien ikäihmisten taloudellinen pohja nojaa edelleen mm. takuueläkkeiden tasoon ja muihin yhteiskunnan tarjoamiin etuuksiin.

Yksi tärkeimmistä on hoitajamitoitus esimerkiksi tehostetun hoidon turvaamiseksi. Kyse on rankasta työstä, jonka toteuttajien omastakin hyvinvoinnista on huolehdittava. Tässä uudella työnantajalla, hyvinvointialueella, on suuri vastuu. Kaikkeen palvelutarpeeseen on kyettävä vastaamaan käyttämällä hyvinvointialueiden yhteisiä resursseja, eli niitä kuuluisia ”laajempia hartioita”.

Eräs tavoite Maria Ohisalon mukaan on madaltaa palveluun pääsemisen kynnyksiä. Näin on erityisesti mielenterveysongelmissa. Paikallisen palvelun saavutettavuus on avainsana. Sisäministeriön toimialalla tämän sektorin puutteet ovat korostuneet laajemminkin huolena valtakunnan sisäisestä turvallisuudesta.

 

Ennen ministerin puheenvuoroa kajahti salissa klassisen musiikin komean kumea soolo. Sen tarjoili entinen RSO:n filharmonikko Hannu Pajuoja. Kuva: Ahti Granat

Aluevaltuustoehdokas Anita Huhtala (vihr.) oli huolissaan lähipalvelujen säilymisestä sekä omaishoitajien asemasta. Viimeksimainittu huoli kumpusi omakohtaisista kokemuksista muistisairauksien keskellä.

Tiina Wesslin (vihr.) halusi kumota yleistä käsitystä Vihreistä pelkästään nuorten kaupunkipuolueena, jonka ainoana huolena on ympäristö. Eräs hänen keskeisestä sanomastaan liittyi ikäihmisten tarpeisiin elämäntilanteen mukaisesta asumismuodosta.

− Kaikille ei voi aina suosittaa vain kotihoitoa, myös laitospaikka on voitava järjestää.  Yksityisen palvelun laatu/hinta -suhde on kyettävä sopimaan yksilöllisesti.

Wesslinin mielestä Lempäälä tarvitsee oman sote-keskuksen.

− Huoltosuhde on osa arvovalintoja. Jos elämän laatua pitää parantaa, on säästöt haettava muualta, totesi Tiina Wesslin lopuksi.

Yleisön edustaja Hanna Kairimon huolena oli päätösten paikallinen siirtyminen esimerkiksi mielenterveyspalveluissa.

 

Ministeri Maria Ohisalon perillisellä ei pitäisi varpaita paleltaa
Kotokampuksen luovuttaman töppöshuomenlahjan turvin. Kuva: Ahti Granat

Ministeri Ohisalo myönsi yleisen huolen palvelujen ”kaikkoamisesta”. Toisaalta niiden tarve vaihtelee paljonkin eri alueilla. Uusia innovaatioita on lupa odottaa ihmisten liikkumisen ja tavoitettavuuden parantamiseksi. Eräänä mahdollisuutena hän mainitsi haja-asutusalueilla kiertävät moniammatilliset palvelubussit.

Sisäministeriön alaisten hätäkeskusten palaute ihmisten yksinäisyyden kokemuksista on jopa hälyttävän yleinen ilmiö. Ohisalo toivoikin järjestöiltä aktiivisuutta ennakointiin, vaikkapa ystäväpalvelujen organisoinnissa. Tosin viimeaikaiset uhat vapaaehtoisjärjestöjen rahoituspohjan murenemisesta eivät lupaa hyvää.

Maikki Hämäläinen-Ylikahri vaihtaisi ”Omaishoitaja”-nimikkeen mieluummin paremmin tositilannetta vastaavaan ”omaisiaan hoitavaan”. Rahallinen tuki on toki hyvä, mutta miten järjestetään omaisiaan hoitavien oma virkistäytyminen ja kuntoutuminen?

 

Maria Ohisalo oli samaa mieltä hoitopolkujen tarpeesta omaishoidossa, jonka hän katsoi kattavan todella myös muita omaisia kuin vain vanhuksia. Lisäksi hän totesi arkipäivän hoitokulttuurin olevan perheissä edelleen aivan liiaksi naisten varassa.

Puheenvuoron omasta, ja kenties monien muidenkin paikalla olleiden puolesta, piti Kotokampuksen asukas ilmaisten omakohtaisen huolensa vähäisestä henkilökunnan määrästä. Hän tiivisti turvattomuuden ja yksinäisyyden kokemuksensa:

− Olisi hyvä jonkun ihmisen olla lähellä, koska saatan puolen tunnin kuluttua olla jo kuollut.