Meillä pidetään Vesilahdessa kesäisin keskiaikaisia kivisakastihartauksia kirkon vieressä olevassa kivisakastissa. Tänä kesänä otin ohjelmaan ”uutuutena” muinaisten latinankielisten viisauksien opettelemisen. Onhan se kovin syvällistä ja viisasta opetella latinaa.
Kivisakastilaisten kanssa totesimme, että sanoi mitä tahansa latinaksi, se kuulostaa aina kovin syvälliseltä ja viisaalta. Toki lauseen käännöksen kuuleminen palauttaa jalat usein maan pinnalle.
Yksi latinan läksyistämme oli ”fac ut vivas”. Se tarkoittaa ”hanki elämä”. Tähän suomennokseen olin kyllä törmännyt aika useinkin. Sitä käytetään (ainakin nuorten maailmassa) tilanteissa, joissa joku alkaa niuhottamaan tai ”pykäläpirkkoilemaan”. Jos joku kuvittelee tietävänsä sinun asiasi paremmin sinun puolestasi… jos jollain on lähes aina nuttura tiukalla ja naama nurinpäin, hänelle kuuluu sanoa ”hei, hanki elämä!”.
Tämän voi viestittää lyhyesti ja ytimekkäästi tekstiviestillä ”FUV” – ettäs tiedätte! Latinankieli ei siis olekaan niin aikansa elänyttä.
Mitenkäs se elämä sitten hankitaan? Telkkarissa kesällä mainostettiin, että nyt on mahdollista katsoa kaikki James Bond -elokuvat kesän kuluessa. Ei minua nuo Bond-leffat kiinnostaneet, mutta tuon mainoksen taustalla soivasta biisinsäkeestä en päässytkään irti. Se jäi soimaan mieleeni. Se sai aikaan minussa sisäisen väristyksen ja oivalsin jälleen elämästä jotakin. ”Entä jos tää on meidän viimeinen elämä, eikä tarvii taivaaseen pisteitä kerätä. Eiks meidän kannattais mieluummin elää kuin pelätä. Jos tää onkin viimeinen elämä?”. Se oli kertosäe Maija Vilkkumaan upeasta hittibiisistä nimeltään ”Viimeinen elämä”, joka on soinut radiossakin usein.
Minulle avautui elämästä jotakin ikiaikaista kuunnellessani tätä biisiä. Voisiko olla niin, että tämä onkin elämäni viimeinen näytös. Onkin siis kyse loppuunmyydystä elämäni elokuvan ensi-illasta, joka samalla onkin tämän filmin viimeinen näytös. Jatkoa ei ole luvassa – ei vaikka kuinka yleisö taputtaisi käsiään ja viheltäisi.
Elämä siis hankitaan tai oikeastaan vastaanotetaan tässä ja nyt… uskaltamalla, luottamalla ja ottamalla oikeasti omassa elämässä se päärooli. Sinä olet nyt elämäsi tähtiroolissa …etkä suinkaan sivusta seuraamassa, kun elämäsi tapahtuu jossain muualla.
Asenteesta se on kiinni. Elämä tulee ottaa ihan tosissaan mutta ei kuitenkaan liian vakavasti. Maijan biisiä siteeraten: ”Eiks meidän kannattais mieluummin elää kuin pelätä”.
Joskus kaikki tuntuu niin kirkkaalta ja selkeältä, mutta useimmiten joutuu vähän odottelemaan ja ihmettelemään. Ihmisenä ja ihmiseksi kasvaminen on joskus aika kivuliasta. Elämän merkitys ja tarkoitus on opittava useimmiten lukemaan rivien välistä. Totta sinulle on vain se, miltä sinusta itsestä tuntuu – ei se mitä muut sinusta ajattelevat! Elämällä on taipumus turruttaa meitä, ja äkkiä se täyttyykin itsestäänselvyyksistä. Jossain vaiheessa ehkä alamme uskoa maailmankaikkeuden suurimpaan valheeseen ”ei mitään uutta auringon alla… eikä ylläkään”.
Kaiken jälkeen on helpottavaa myöntää itselleen, että elämässä ei olekaan kyse suorituksesta. Kukaan ei laske pisteitä, eikä kukaan ole tässä sarjassa ykkönen eikä parempi toista. Me painimme kaikki ihan omassa sarjassamme ja olemme oman elämämme, usein sen raskaimmankin sarjan, maailmanmestareita.
Kokemus on ihmiselämän parasta viisautta! Meidän kaikkien käy lopulta ihan hyvin. Siihen riittää tämä elämä – ei yhtään enemmän eikä vähemmän. Raamatussa sanotaan ” Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa” tai vaihtoehtoisesti ”Jumala johtaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat” (Room. 8:28). Jumalaa rakastetaan elämällä – ei tekemällä eikä suorittamalla.
Iloa, Valoa ja Eloa elämääsi toivoen KirkkoHarri Vesilahdesta
