Pyhäinpäivä avaa eteemme Jumalan luomakunnan kokonaisuuden. Joku on asiaa havainnollistaakseen verrannut aikaa ympyrän muotoiseen alttarikaiteeseen. Me elämme alttarikaiteen näkyvällä puolella, ja toisella puolella on Jumalan näkymätön maailma. Näkymätön maailma voi olla vaikea hahmottaa, kun ei sitä näe tai oikeastaan jos emme ymmärrä, miten Jumalan valtakunta näkyy keskuudessamme uskon välityksellä.
Kahden ajan raja ylitetään kuoleman hetkellä. Kristittyinä meillä on tapana muistaa kuolemaa. Monet ulkomaalaiset sanovat, että Suomessa teemme sen kauniisti ja kunnioittavasti.
Tänä vuonna luin aikakauslehdestä haastattelun. Henkilö kertoi siinä, miten hän haluaa itseään muistettavan kuoleman kohdatessa. Ne ovat monttubileet, ei virsiä, ei papin läsnäoloa. Bändi saa olla paikalla ja tarjottava alkoholi. Siinä se sitten.
Näillä eväillä ei taivaan riemuun päästä. Ajan rajan ylittävät uskostaan taistelevat, paljon pahaa tehneet syntiset, jotka kaiken kurjuuden keskellä ovat pyytäneet syntinsä anteeksi.
Kristinusko vakuuttaa syntien anteeksiannosta. Alkuseurakunnan aikaan Stefanos-niminen mies joutui uskon väärin ymmärtävien silmätikuksi ja pääsi kivitettäväksi. Hän oli kuolettavan kivisateen keskellä ja siinä nostaessaan katseensa taivasta kohti, näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen. Mitä hän silloin sanoi? Hän ei kertonut itsestään ja siitä, miltä hänestä tuntui. Hän ei puhunut mahdollisista kivuista, peloista, ahdistuksesta, pahasta olosta tai vaatteista. Hänellä saattoi olla toiveita elämän suhteen, mutta niistä ei nyt kannattanut tehdä numeroa. Ei, hän rukoili pääsyä taivaaseen ja anteeksiantoa kivittäjilleen ja sanoi ”Herra älä vaadi heitä tilille tästä synnistä”.
Näiden sanojen jälkeen hän nukkui pois. Stefanos ylitti rajan näkyvästä näkymättömään. Häneen sopivat apostolin sanat Jeesuksen Kristuksen pyhä.
Tiedämme: Jumala on pyhä. Kristityn kuvaaminen pyhäksi on vaativa ilmaus. Ihminen ei kuitenkaan itsessään ole pyhä, vaan hän kantaa olemuksessaan Jumalalta saatua pyhyyttä ikään kuin lainavaatetta. Näillä eväillä kuljetaan turvallisesti elämän rajalle ja siitä ikuiseen elämään.
Filippiläiskirjettä mukaillen haluan tervehtiä kaikkia Lempäälässä ja Vesilahdella asuvia pyhiä. Kilvoitelkaa hyvä uskon kilvoitus aina rajalle saakka − sinne missä Kristus itse ottaa meidät vastaan.
”Rauhan saivat pyhät Herran,
jotka kerran taistelivat
päällä maan.”.
Mirja Miettinen
