Vesilahden seurakunnan juhlaviikonloppu alkoi lauantaina, kun kirkon pihapiirin suurimpaan kuuseen sytytettiin upouudet jouluvalot. 660 lamppua valaisevat upeasti lumista maisemaa ja muistuttavat joulunajan alkamisesta. Kuva: Jarkko Viljanen
Lauantaina 27. marraskuuta kokoontui kirkkoon 57 henkeä ja striimin äärelle 32 henkeä seuraamaan Yrjö Punkarin ja Jussi Vaitniemen väittelyä kirkkohistoriasta ja kristinuskon saapumisesta. Kirjoitushetkeen mennessä väittelyä on katsottu seurakunnan Youtube-tallenteesta jo 400 kertaa.
Väittelyn raadissa toimivat kirkkoherra Harri Henttinen, matkailuopas Eila Häihälä ja Vesilahden yläasteen entinen rehtori Tapani Pietilä. Illan juonsi Merja Viljanen ja musiikista vastasi Esa Toivola.
Väittely aloitettiin kirkon määrittelyllä. Jo heti alkumetreillä vaikutti siltä, että väittelijöille oli toisistaan eriävä näkemys kirkosta. Siinä Missä Yrjö Punkari laajensi kirkko-käsitettä kattamaan erilaisia uskonnollisia kokoontumispaikkoja Zikkuratista alkaen, kavensi Jussi Vaitniemi kirkon koskettamaan kristittyjen kokoontuvaa seurakuntaa, kirkkoa rakennuksena, organisaationa ja maailmanlaajuisena kristittyjen yhteisönä. Raati toi keskusteluun oman lisänsä metsästä suomalaisten kirkkona.
1200-luvun Pyhän Henrikin legendassa suomalaisista puhuttiin Pohjolan pimeänä pakanakansana. Keskustelu pakanuuden määritelmästä ja legendan todenperäisyydestä kirvoitti kipakankin keskustelun. Pakanuuden negatiivinen konnotaatio sai raadin käyttämään pakana-sanan sijaan p-sanaa tv-ohjelmaa mukaellen.
Teologian kandidaatti Jussi Vaitniemi (vas.) ja kotiseutuneuvos Yrjö Punkari keskustelivat, miten kristinusko saapui Vesilahteen. Kuva: Jarkko Viljanen
Kristinuskon saapumisesta Suomeen ja Vesilahteen, Yrjö Punkari painotti itäistä reittiä ja ortodoksisuuden merkitystä ensimmäisenä viestintuojana. Jussi Vaitniemi uskoi myös vaikutteiden saapuneen idän kautta, mutta varsinaisesti katolisen kirkon tuoneen kristinuskon Suomeen ja Vesilahteen.
Yhtä mieltä väittelijät olivat myös siitä, että kaupankäynti toi tavaroiden myötä Suomeen myös aatteita, uskontoa ja ideologiaa.
Illan mittaan esiin nousivat väittelijöiden erilaiset ja osin yhtenäiset näkemykset Lempäälän suojelupyhimyksen, Maria Magdaleenan, katoamisesta, Aimalan kirkon sijainnista, kirkon kiroukseen julistamisen merkityksestä, keskiaikaisista hautalöydöistä ja ortodoksikirkkojen olemassaolosta Lempäälän-Vesilahden alueella.
Lisätietoa aiheista on luettavissa vielä hetken ajan väittelyiltaa varten luoduilla verkkosivuilla www.narvasoft.fi/aimala. Vesilahden historiaan pääsee myös tutustumaan ilmaisesta seurakunnan joululehdestä.
Sunnuntaina 28. marraskuuta Vesilahden kirkon 1. adventin messuun kokoontui kirkkoon 150 henkilöä ja striimin äärelle 38 kotikatsojaa.
Vanhahtavaan tyyliin toteutetussa messussa musiikista vastasivat kanttorin lisäksi Kurkien kaiku -kuoro ja Narvan puhallinorkesteri.
Messussa saarnasi seurakuntapastori Kaisa Karema, joka muistutti siitä, että vaikka viikonloppuna on paljon puhuttu historiasta ja menneestä aikamuodosta, niin Jeesuksesta tulee puhua ja uskoa preesensissä. Jeesus on, ei oli.
Kirkossa nähtiin muun muassa Suomen sodan sotilas Anders Ulrik Bergius ja 1940-luvun Tellervo Bergius -lotta. Kuva: Jarkko Viljanen
Kirkonmenojen jälkeen nautittiin kirkossa kirkkokahvit ja tutustuttiin erilaisiin historiallisiin henkilöihin eri aikakausilta.
Kirkkoherra Harri Henttisen haastattelemana saatiin kuulla terveisiä Vesilahteen saapuneilta evakoilta sekä kuultiin tietoisku Vesilahden kansallispuvusta.
Vierailulla kävi myös romanityttö Zaaru kirkkoherra Tickelinin kera, Oiva Paloheimo perheineen ja maanviljelijäperhe Haltian tilalta.
Mieleen palautettiin Vesilahden omia merkkihenkilöitä, kuten Elias Lönnrot, Suomen sodan sotilas Anders Ulrik Bergius ja 1940-luvun Tellervo Bergius -lotta sekä Otto Ali-Löytty 1940-luvulta.
Kävipä estaraadilla piipahtamassa myös isorokkorokotuksista vastannut 1800-luvun lopun Vesilahden kanttori, Kaarlo Mekkonen, kiertokoulun lukkari ja piikatyttö keskiajan katolisuuden ja luterilaisuuden taitteesta.
Juhlapuheessaan kirkkovaltuuston puheenjohtaja, Anneli Kesola, siteerasi Oiva Palohiemon seurakunnan 600-vuotisjuhliin kirjoittamaa runoa:
”Sadat vuodet tässä on rukoilleet
esi-isämme Herraa hyvää, sadat vuodet täällä on nukkuneet
esi-isämme untansa syvää.
Pyhä huone ja kumpare pyhä tää
tulevaisille polville jää.”
Tilaisuus päätettiinkin viemällä muistoseppele sankarihaudalle.
Teksti: Merja Viljanen
Viimeisimmät kommentit