Lempäälän uusi seurakuntapastori Heikki Kärhä kiinnostui seurakunnan toiminnasta teini-iässä käytyään rippikoulun synnyinpaikkakunnallaan Imatralla.
− Lähdin mukaan kirkon nuorisotoimintaan ja seuraavana vuonna toimin muun muassa isosena seurakuntaleireillä. Valmistuttuani ylioppilaaksi opiskelin vuoden musiikkia, minkä jälkeen lähdin lukemaan kirkon nuorisotyönohjaajaksi, Kärhä kertoo.
Valmistuttuaan ammattiin hän sai työpaikan Suomen Raamattuopiston nuorisosihteerinä, jossa työn pääpaino oli musiikissa.
− Kiersin kaksikymmntäneljä vuotta Suomea ja eri seurakuntia gospelyhtye Pro Fidelin laulusolistina. Lisäksi tein nuorisotyötä vierailemalla eri seurakunnissa ja järjestin erilaisia leirejä ja nuorteniltoja. Työhöni kuului myös tulevien nuorisotyönohjaajien kouluttaminen Raamattuopistolla. Työnkuvani oli hyvin monipuolinen ja sisälsi paljon matkustelua, aina Utsjoelta Hankoon asti, Kärhä sanoo.
Täytettyään 50 vuotta Kärhä päätti opiskella papiksi.
− Mietin erilaisia uravaihtoehtoja, koska olin ollut samassa liikkuvassa työssä jo niin monta vuosikymmentä. Papin työ tuntui kiinnostavalta ja minulle sopivalta.
Valmistuttuaan viime keväänä Kärhä aloitti puolen vuoden viransijaisuuden Espoonlahdessa diakoniapastorina. Kärhän mukaan Espoonlahdessa näkee koko yhteiskunnan kirjon, ja alueelliset erot muun muassa sosioekonomisesti katsottuna ovat suuret.
− Vain muutaman sadan metrin päässä toisistaan saattoi ensin olla luksustaloja ja sitten alueita, joilla oli köyhyyttä, maahanmuuttajia, päihdeongelmia ja ruokajonon asiakkaita. Erot olivat aika rajuja.
Kärhän mukaan nykymaailmassa on tärkeää muistaa, että kristinuskon ydin ja sanoma ovat pysyneet samana 2 000 vuotta.
− Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä rotuun, sukupuoleen, varallisuuteen tai koulutukseen katsomatta. Liian helposti arvotamme toinen toisiamme tällaisilla mittareilla. Jos jollakulla ei elämä ole mennyt ihan niin kuin pitäisi, olisi muiden tärkeää muistaa, ettei esimerkiksi syrjäytyminen aina johdu ihmisestä itsestään tai hänen laiskuudestaan. Tietyt ongelmat voivat olla ylisukupolvisia. Ne periytyvät aivan samalla tavalla kuin vaikkapa varallisuus, omaisuus tai henkinen pääoma. Ulkoiset olosuhteet vaikuttavat paljon siihen, miten ihmisen elämä lopulta sujuu, ja toivoisin kovasti, että ihmisillä säilyisi empatiakyky myös niitä kohtaan, jotka eivät pärjää ihan niin hyvin. Jokaisella on ihmisarvo ja jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi ja kohdelluksi oikein.
Kärhä on elämänsä aikana tavannut paljon ihmisiä, jotka kokevat, että heidät ohitetaan, heitä ei huomata tai heidät puristetaan tietynlaiseen muottiin. Hän on nähnyt myös toisen puolen, kun kerrostalonaapurit ovat yhteisvoimin pitäneet huolta taloyhtiössä asuvista vanhuksista, joilla ei ole ollut paljon sukua.
− Yhdessä he ovat osallistuneet myös tällaisen vanhuksen muistotilaisuuteen, jossa ei muuten olisi välttämättä ollut paikalla ketään muuta kuin pappi ja suntio. Heillä on ollut sitä aitoa välittämistä ja auttamisen halua ja kantavana ajatuksena, että yhdessä tästä kaikesta selvitään, Kärhä kiteyttää.
Annika Pusa
