Millaiset ratkaisut olisivat kansanvallan kannalta parhaita sote-alueen hallinnossa? Vastaan: olennaista olisi, että vaaleilla valittu aluevaltuusto pääsee vaikuttamaan eniten. Että se ja nimenomaan se johtaa ja päättää, eikä mikään muu toimielin.
Aikaisemmassa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallintotavassa hallitus oli ylivahva suhteessa valtuustoon. Hallitusta taas ohjasivat PSHP:n johtavat viranhaltijat. Kun viranhaltijoilla aina on ylivertainen asiantuntemus, vaatii hallituksen jäseniltä todella kovaa luonnetta ja suurta perehtymistä, että hallitus tekisi erilaisia päätöksiä kuin esittelijä ehdottaa. Hallituksen ylivahva asema tarkoittaa, että valta on viranhaltijoilla. Mikä ei ole uudistuksen tarkoitus.
Jotta aluevaltuustolla olisi sille suunniteltu rooli, tarvitaan hallintoon valiokuntamallia. Valiokuntamalli tarkoittaa, että muodostetaan toiminnan funktioita vastaavia toimielimiä, joiden jäsenten on oltava aluevaltuuston jäseniä. Ja toisena seikkana: valiokunta käy päätettävistä asioista ennakkokeskustelut ja asioita valmistellaan päätösehdotuksiksi tältä pohjalta.
Jos valiokuntia olisi esimerkiksi pelastustoimelle, sosiaalipalveluille, perusterveydenhoidolle ja erikoissairaanhoidolle omansa, olisivat valiokunnat yhtä vaille nimetty. Lisäksi aluevaltuuston jäsenet toimisivat hyvinvointialueen hallituksessa ja tarkastuslautakunnassa.
Hallituksen tehtävänä on raamittaa talous, katsoa tulevaisuuteen jatkuvan strategiatyön kautta sekä yleisesti katsoa koko maakunnan parhaan toteutumista. Tarkastusvaliokunta on osa kansanvaltaa: sen tehtävänä on sparrata muita toimielimiä jaa katsoa, että ne tekevät oikeita asioita. Tarkastusvaliokunta ei tutki lippuja ja lappuja, vaan se tutkii prosessien toimivuutta ja vastuiden jakoa.
Tiedän, että jotkut kannattavat ns. lautakuntamallia. Yhtenä perusteena esimerkiksi se, että nyt valtuutettua vaille jääneet kunnat saisivat tätä kautta edustajia toimielimiin. Siinä on kuitenkin monia heikkouksia. Lautakuntamallissa puolet aluevaltuuston jäsenistä olisi tyhjänpantteja. Tilalle tulisi puolueiden piiritoimistojen nimeämiä ihmisiä. Lautakunnissa asiat valmistelisi ja esittelisi päätökseen viranhaltija. Tapahtuisi ohijohtamista ja lopulta kaikki valta keskittyisi taas hallitukselle ja johtaville viranhaltijoille. Lautakuntamalli siis heikentää aluevaltuuston asemaa eikä vastaa uudistuksen henkeä.
Olisi syytä luottaa siihen, että puolueryhmistä riippumatta nimenomaan aluevaltuusto edustaa näkemystä, että koko maakunnasta huolehditaan ja että tasa-arvo toteutuu. Erikoissairaanhoitohan se on joka maksaa, kattava palveluverkko on sittenkin halpaa.
Maakuntavero? – Se olisi kansanvaltaa, osallistavaa budjetointia. Mutta vasta siinä tulevien aikojen tilanteessa, kun aluevaltuusto voi päättää elinkeinopolitiikasta, aluekehittämisestä, maakuntakaavoituksesta, toisen asteen koulutuksesta ja vastaavista.
Vero edellyttää siis alueen omaa kehittämisvaltaa. Sote-maailmassa tarvitaan toistaiseksi alueiden välistä oikeudenmukaista ikä- ja sairastavuusvakioitua tasausta, josta voi vastata vain valtio.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
