Yksin oleminen voi olla nautinnollista ja voimauttavaa. Tarvitsemme kukin omalla tahollamme oman itsen rakentumista ja oman itsemme ymmärtämistä välillä ihan yksin.
Yksinäisyys taas voi olla halvaannuttava tunne. Joka syö viimeisenkin jaksamisen rippeen. Muistatko sinä sellaisen tunteen nuoruudestasi? Muistatko sinä, ettei kukaan halunnut kuulla, mitä sinulle kuuluu?
Korona-ajan lapsi ja nuori kasvaa ilman täyttä vuorovaikutusosaamista. Tämä johtuu maskeista kasvoilla ja useista etäjaksoista vertaisympäristöön.
Yksi nuoruusiän kehitystehtävistä on kasvaa omaksi ihmissuhdeosaajakseen. Ystävyyssuhteissa nuori harjoittelee tärkeitä ihmissuhdetaitoja, kuten kykyä empatiaan, toisten huomioimista ja luottamusta toisiin ihmisiin. Hän hakee kaveriporukasta läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, joita on aikaisemmin saanut perheeltään. Tämä kehitysvaihe on tärkeä, koska se auttaa aikuisuuden itsenäisyydessä.
Nuoren sisäinen kokemus yksinäisyydestä voi olla hyvinkin ahdistava ja tuskallinen. Nuori kaipaa ryhmää, jossa voisi jakaa kokemuksia, tuntea yhteenkuuluvuutta ja tehdä asioita yhdessä. Yksinäinen nuori ajattelee helposti, että hänessä on jotain vikaa. Tilannetta pahentaa luulo, että asiat ovat muilla paljon paremmin. Internetin vertaiskokemus taas huijaa, koska algoritmi tarjoaa paljolti samanmielistä seuraa. Siksi normaali erimielisyys jää kokematta ja toimintamallit siitä jää vajavaiseksi. Tämä lisää huolestuttavalla tavalla polarisoitumista.
Yksinäisyys on kipeintä silloin, kun nuori kokee, ettei hän kelpaa. Kelpaavuden tunne jää vajaaksi, jos mikään etäpeili ei vastaa rakkaudella.
Pandemian vuoksi nuoret ovat riskiryhmää. Heidän mielenterveytensä, oppimisensa, jaksamisensa, sosiaalisen elämänsä ja mielenkiintonsa tämän maailman asioihin vuoksi aikuisten tulee olla huolissaan ja kantaa vastuuta. Lempäälä on herännyt jo päivystävän nuorisotyön kanssa Saapastoiminnalla, joka on pikimmiten starttailemassa. On ollut myös ihana huomata somekamppanja #mitäkuuluu, jonka tarkoitus on kysyä kuulumisia kaverilta. Mietin kuitenkin niitä nuoria, jotka jäävät aina tägäyksen verran ulkopuolelle. Kun hän ajatuksissaan kysyy, kuuleeko minua kukaan, niin kuka vastaa?
Jeesus oli se tyyppi, jota kiinnosti ulkopuolelle jäävien kuulumiset. Hän välitti syrjityistä ja yksinäisitä. Hän ei pelkästään kuunnellut, vaan hän oli ääni, joka huusi välinpitämättömien korvaan: kuule, näe, välitä, auta!
Ihan todella usein meidän tehtävämme on olla Jeesuksen välikappaleita. Pysähdy ja Kysy sinä, mitä sulle kuuluu? Miten menee? Ja kuuntele. Koska kuuluu paljon. Tämän vuoden yhteisvastuukeräys keskittyy kotimaassa koronapandemiasta kärsivien lasten ja nuorten auttamiseen. Kysy, kuule, välitä, auta!
Tiina Koskinen
