Tuttu virsi henkii hyvyyttä, luottamusta, rauhaa ja toivoa. Sanat on kuitenkin kirjoitettu keskellä pahuutta, ahdistusta ja pelkoa. Maailmassa käytiin historian tuhoisinta sotaa, toista maailmansotaa. Dietrich Bonhoeffer kirjoitti runon vuonna 1944 ollessaan vangittuna osallistumisesta natsisminvastaiseen liikkeeseen, ja lopulta hänet teloitettiin. Omaisille kirjoitettu tervehdys jäi elämään koskettavan kauniin virren sanoihin.
Bonhoeffer oli luterilainen pappi ja rauhanaatteen puolestapuhuja. Miksi hänen rauhanjulistuksensa jäi vihan sanoman jalkoihin? Entä jos kristikunta tuolloin olisi keskittynyt julistamaan Kristuksen vuorisaarnaa? Entä jos ihmiset olisivat pysytelleet valppaina, kun pahan valta kasvoi ympärillä? Ehkä on helpompi väistää, pysyä vaiti ja ummistaa silmänsä pahuuden siemeniltä.
Tänään elämä kaikkialla maapallolla on jälleen järkkynyt. Ensin pieni virus pysäytti ja mullisti elämänmenon kaikkialla lähes kokonaan. Liikkumista rajoitettiin, kokoontumiset kiellettiin, kouluja suljettiin, vanhukset eivät voineet tavata läheisiään eivätkä lapset nähdä mummojaan. Sitten päällemme lankesi sodan varjo. Monen lähipiirissä elää sukupolvea, joka koki sodan omassa elämässään joitain vuosikymmeniä sitten. Monien rauhan vuosien jälkeen sota Ukrainassa koskettaa myös meitä suomalaisia.
Kuluneiden viikkojen järkyttävät tapahtumat ovat herättäneet halun auttaa. Monet ovat lahjoittaneet hätäapuun. Jokainen meistä voi puhua rauhan puolesta ja rakentaa rauhaa omassa lähiympäristössään. Pidetään huoli itsestämme ja läheisistämme, erityisesti lapsista ja nuorista. Vihan keskelle tarvitaan rakkautta. Epävarmuuden ja uhkakuvien keskellä katseemme saa kohdistua sinne, mistä rakkaus on peräisin. Jumalan rauha kulkee hiljaa maailman rauhattomuuden keskellä. Joskus se näyttää häviävän, mutta nousee uudelleen tuomaan toivoa toivottomuuden keskelle.
”Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.”
Päivi Salonen
