Venäjän hyökättyä Ukrainaan EU on päättänyt purkaa riippuvuutensa Venäjän fossiilisista polttoaineista. Suomelle tämä on vielä enemmän osa turvallisuuspolitiikkaa, osa puolustuskykyä, osa itsenäisyyttä. Johtopäätöksestä ei keskustella eikä sen hintaa pohdita.
Venäjältä tuotu maakaasu on erään tiedon mukaan 5 prosenttia Suomen koko energiankulutuksesta. Toisen tiedon mukaan mainittu osuus olisi 7 prosenttia. Ei kuitenkaan kohtalokkaan suuri osuus. Lisäksi Venäjältä on tuotu suurin osa Suomen tarvitsemasta öljystä ja vaihtuvia määriä sähköä. Jotkut paikkakunnat, kuten Ivalo ovat riippuvaisia Venäjän puolella, tässä tapauksessa Paatsjoella tuotetusta sähköstä.
Täälläkin on totuttu käyttämään maakaasua. Lempäälän kunnan läpi kulkee Etelä-Suomen maakaasuputkiston kaksi linjaa ja Lempäälän Lämmöllä on sopimus maakaasun käytöstä. Onneksi Lempäälän kaukolämmöstä jo 60-80 prosenttia tuotetaan hakkeella Kanavanvarren biovoimalaitoksella. Lisäksi meillä on Marjamäessä uraa uurtava energiayhteisö Lemene, jonka toimintaa lainsäätäjä edelleen turhaan kahlitsee, arvatakseni verkkoyhtiön lobbauksen vuoksi. Yksi johtopäätös Ukrainan sodasta on, että Lemenen kaltaisten energiayhteisöjen toiminta pitäisi mahdollistaa sellaisina kuin ne on alun perin on ajateltu. Siis sellaisina kuten EU on tarkoittanut.
Lempääläisten pitää nyt mahdollisimman nopeasti siirtyä biokaasuun. Syyt on todettu edellä. Maakaasun käyttöä onkin pyritty vähentämään kohoavan hintatason takia sekä ilmastosyistä. Etsimättä mieleen tulee Lempäälän ja Vesilahden rajalle suunniteltu biokaasulaitos, jonka suurimmaksi asiakkaaksi Lempäälää on kaavailtu. Biokaasun siirtoputki Mantereesta Etelä-Lempoisiin on suunniteltu niin pitkälle, että sen hintakin tiedetään. Koska en tunne Lempäälän Lämmön ja Lempäälän Energian investointiaikatauluja, en tiedä näiden kunnan konserniyhtiöiden biokaasu-suunnitelmia. Aiempi tilanne oli se, että biokaasusysteemit saivat odottaa, kunnes Lemenen toimintaehdot selkiytyisivät.
Nyt tilanne on uusi. Biokaasusta on tullut ykkösprioriteetti. Mikäli Lempäälän kunnallisilla päättäjillä on strategista ymmärrystä, tulee Vesilahdelta tulevaan siirtoputkeen ja yleensä biokaasujärjestelmiin viivyttelemättä satsata. Kunhan kokemukset karttuvat, tulemme ennen pitkää näkemään myös Marjamäessä biokaasuvoimalan. Kun yhden nurmihehtaarin vuosituotto jalostetaan biokaasuksi, sillä ajaa 40 000–60 000 kilometriä henkilöautolla.
Biokaasu on parhaimmillaan liikennepolttoaineena. Se sopii kätevästi raskaan liikenteen käyttövoimaksi, mutta olettaisin, että suurin osa maaseudun henkilöautoista siirtyy biokaasuun. Maataloudenkin työkoneissa se on paras huoltovarmuuden takia. Maatilat tuottavat tulevaisuudessa osan biokaasusta.
Samaan aikaan kun tuotanto alkaa, tulisi avata jakelupisteet. Lempäälän oloissa tarvitaan yksi Ideaparkkiin valtakunnallista liikennettä palvelemaan ja toinen paikallisesti kirkonkylälle. Jakelu ei ole kovin vaikeaa: puhdistettu ja paineistettu biokaasusäiliö nostetaan pyörille ja sijoitetaan liikenteen solmukohtaan. Ennen pitkää muutaman kuution biokaasusäiliö tulee olemaan jokaisen omakotiasujan kotipihalla.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
Kommentointi on suljettu.