Yrittäjän perhe-elämää: Esin Uluözistä tuli yrittäjä isänsä ja miehensä jalanjäljissä

Toisinaan yrittäjyys periytyy. Näin kävi Esin Uluözille, joka työskenteli aluksi isänsä ravintolassa. Nyt hän pyörittää sen naapurissa omaa parturi-kampaamoa.
Esin Uluöz ryhtyi yrittäjäksi isänsä ja puolisonsa innoittamana. Parturituolissa hänen puolisonsa Kenan Uluöz, joka on myös parturiyrittäjä.  (Kuva: Helena Mäkinen)

Esin Uluözin isä Mitat Demir saapui Suomeen Turkista vuonna 1991 ja työskenteli kaksi vuotta kokkina, kunnes perusti ravintolan yhteistyökumppaninsa kanssa. Vuonna 1994 hän ryhtyi yksityisyrittäjäksi ja perusti Tampereelle Ravintola Halicin, joka sai nimensä istanbulilaisen sillan mukaan.

Kaksi vuotta tämän jälkeen loput perheestä, vaimo ja kaksi lasta, saapui Suomeen. Demir teki pitkää päivää yrittäjänä ja vaimo hoiti lapsia kotona.
Nykyisin Ravintola Halic sijaitsee Ylöjärven keskustassa. Paikka on Uluözille tärkeä.
– Suunnittelimme ja sisustimme tämän liiketilan isäni kanssa. Aina, kun tulen tänne niin näen omat ja isäni kädenjäljet.

He tekivät yötä myöten töitä, että saivat tilan nopeasti valmiiksi. Ravintolassa on sisällä hieno suihkulähde, ja Uluöz muistaa, että sen asentaminen kesti useamman päivän.

Suihkulähteen lisäksi Halicissa on runsaasti kukkia ja viherkasveja. Uluöz ei juuri välitä niistä, mutta kertoo, että hänen vanhempansa rakastavat kasveja. Hän nauraa, että jotkut asiakkaat luulivatkin aluksi, että liike on kukkakauppa.
– Kerran sain orkidean lahjaksi ja se kuoli kymmenessä päivässä. Toin sen isälle ja hän elvytti sen henkiin.

Mitat Demir tuli Suomeen 1990-luvun alussa ja on toiminut lähes alusta asti ravintolayrittäjänä. (Arkistokuva / Ylöjärven Uutiset)

Isän mallilla yrittäjäksi

Kynnys oman yrityksen perustamiseen oli Uluözille matalalla. Yrityksen asioiden hoito tuli hänelle vuosien varrella tutuksi, kun hän huolehti niin isänsä kuin miehensä yritystoimintaan liittyvät suomenkieliset paperiasiat. Hän kertoo, että ennen digitaalisia allekirjoituksia tämä tiesi hänelle paljon ajelua allekirjoitusten perässä.

Uluözille on ollut luontevaa toimia perheen tulkkina, sillä Suomeen muutettuaan hän meni täällä kouluun ja oppi siellä hyvin suomen kielen. Hänen miehensä ja vanhempansa ovat oppineet suomen kieltä lähinnä asiakkaiden kanssa jutellessaan. Keskenään he puhuvat turkkia.

Uluöz kertoo saaneensa mallin yrittäjyyteen isältään, jonka kanssa hän työskenteli ravintolassa useita vuosia.
– Olen aina tullut isäni kanssa hyvin toimeen. Kyllä meillä on silloin tällöin ollut erimielisyyksiä. Olen silloin aina ollut hiljaa, mutta tehnyt juuri sen mitä olen halunnut, hän nauraa.

Uluözin toisena esikuvana yrittäjyyteen on ollut hänen miehensä Kenan Uluöz, jonka turkkilainen parturi-kampaamo aloitti Tampereella vuonna 2009. Sittemmin he ovat laajentaneet parturi-kampaamoketjua muun muassa Lempäälään ja Ylöjärvelle.

– Isäni on ollut aina yrittäjä, ja mieheni aloitti täällä Suomessa parturiyrittäjänä. Sitten päätin, että minustakin voi tulla yrittäjä, Esin Uluöz kertoo.

Yrittäjän perhearkea

Uluöz opiskeli äitiyslomiensa jälkeen parturikampaajaksi, meni tämän jälkeen miehensä yritykseen töihin ja perusti oman parturialan yrityksen vuonna 2015.

Aiemmin ravintolassa työskennellyt Esin Uluöz opiskeli parturi-kampaajaksi. (Kuva: Helena Mäkinen)

– Minun ei ollut vaikea tulla yrittäjäksi, koska tavallaan tiesin mitä minun pitää tehdä ja mitä kaikkea joutuu tekemään, Uluöz kertoo.

Liiketila Ylöjärveltä löytyi neljä vuotta sitten Ravintola Halicin naapurista. Nyt perheenjäsenet voivat näppärästi käydä tervehtimässä toisiaan vaikkapa kesken työpäivän.

Uluözeilla on kaksi lasta, ja illat ja lomat he viettävät perheen kanssa.

– Yrittäjillä ei ole paljon vapaa-aikaa, Esin Uluöz toteaa.

Silti hän kertoo tekevänsä mieluummin töitä kuin että olisi kotona tekemättä mitään.

– Olen iloinen, että olen töissä. Joskus sunnuntaina mietin, että kyllä nyt on tylsää, kun olen tottunut tekemään töitä.

Sekä Esin Uluözille että koko yrittäjäperheelle on luonteenomaista kohdata asiakkaat hymyillen.

– Olemme aina iloisia. Jokaisella on omat vaikeudet ja surut. Sanon aina työkavereille, että kun tulette töihin, niin omat surut ja asiat jätetään oven ulkopuolelle. Ne voi ottaa sitten taas mukaan, kun lähtee töistä kotiin. Olen oppinut sen isältä.