Täällä Porin saaristossa on ollut rattoisaa seurata kevään kulkua. Linnut touhuavat, lentävät edestakaisin, sirkuttavat ja visertävät! Hanhet ja joutsenet kiistelevät reviireistään, samoin kuin lokit ja tiirat. Lunta ja jäätä on vain takapäiväisillä rannoilla. Oksissa ja varvussa on turpeat silmut odottamassa vähän lämpimämpää, vähän tyynempää. Taivas kaartuu huikean sinisenä saarien ja meren yllä. Vahva elämän maku koko luonnossa!
Sitten tuli suruviesti. Vappuaattona oli naapurisaaressa hautajaiset. Vanhaan saaristolaistapaan ruumisauto lähti viemään isäntävainajaa kohti kirkkomaata vieraat autoillaan perässä. Ennen tämä tehtiin tosin veneillä.
Mietin iäkästä vainajaa. Häntä kehuttiin hyväksi mieheksi. Niin me kaikki lähdemme, vuorollamme, hyvät ja pahat. Aikamme täällä toimimme ja rakennamme elämäämme. Mutta mitä sitten? Mitä sen jälkeen?
Välillä pitää teeveekin avata ja kuunnella uutisia, ne ovat yleensä kovin huonoja. Uhkakuvia, sotaa, lakkoja, hätää ja tuskaa. Mihin on tämä maailma menossa? Mihin minä itse olen menossa?
Joh. 6:68. ”Herra kenen luo me menisimme, sinulla on iankaikkisen elämän sanat!”
Ei ole muuta turvaa eikä vakuutusta. Kun katselee luontoa, on selvästi nähtävissä kaiken tarkoituksenmukaisuus ja Viisaus. Mikä saa linnun etsimään suojaista pesäpaikkaa? Kuka neuvoo hautomaan munat poikasiksi ja ruokkimaan ne? Miksi joutsenpari palaa aina samaan salmeen samoihin aikoihin?
Olen tänä keväänä tutkinut Martin Lönnebon kirjaa Elämän kangas. Sielun suuri harjoituskirja. ”Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun elämäni kankaan, ja nyt minut leikataan loimilangoista irti.” Jes.38:12. Näin haluaisin kerran elämästä kyllältä saaneena sanoa. ”Ihminen on kokonaan kudottu. Me olemme ainoastaan merkityksetön kude yli-inhimillisessä teoksessa. Ihminen on kokonaan kankuri. Hän kutoo itse itsensä”, kirjoittaa Lönnebo.
En ole vielä päässyt loppuun, en kutomisessa enkä kirjan lukemisessa. Mutta olen matkalla. Vielä yksi sitaatti, tämä on Jorma Satamalta:
”Tärkeää ei ole uskon määrä eikä laatu, vaan kohde.”
Leena Lammentausta
