Hukkaan asioita helposti. Tavaroita jää pitkin poikin tai laitan ne niin varmaan talteen, etten pian itsekään muista missä ne ovat. Joskus etsin viimeisenä siitä paikasta, joka olisi kaikkein loogisin. Ehkä oletan, etten ainakaan sieltä löytäisi mitään.
Myös tunteet katoavat. Yhtenä päivänä touhuan suurella palolla jonkin projektin kimpussa, joka seuraavana päivänä tuntuu tylsältä ja haluaisin tehdä jotakin ihan muuta. Yhtenä päivänä iloitsen uudesta ystävyydestä.
Lupaamme pitää tiiviisti yhteyttä, mutta seuraavana päivänä kummallakin on muuta tekemistä ja yhteydenpito jää vähintään vähäiseksi. Yhtenä päivänä löydän puolisostani valtavasti rakastamiani herkkiä ja hauskoja piirteitä. Seuraavana päivänä olen ärtynyt kaikesta mitä hän tekee, enkä ymmärrä kuinka olen ikinä päätynyt saman katon alle hänen kanssaan. Yhtenä päivänä istun korvat höröllä kirkon penkissä kuuntelemassa saarnaa maailman mielenkiintoisimman kirjan pohjalta. Seuraavana päivänä kirja tuntuu kovin pitkäpiimäiseltä ja otan käteeni mieluummin nopeatempoisen dekkarin.
Kun pysähdyn miettimään, innostus, mielenkiinto, ystävyys ja rakkaus ovat kuitenkin tallella ja kestävät aikaa, jos haluan antaa niille mahdollisuuden. Ne jäävät vain helposti monenlaisten arjen kiireiden ja muiden tunteiden alle.
Myös Jumala tuntuu välillä olevan hukassa. Yhtenä päivänä koen Hänen kuulleen ajatukseni ja toiveeni ja kiitän kaikesta siitä hyvästä, jonka olen saanut. Seuraavana päivänä olen varma, ettei Hän ole lainkaan kiinnostunut minusta. En löydä Hänen kutsuaan, enkä näe merkkejä Hänen suuresta rakkaudestaan. Etsin Häntä kirjojen sivuilta, komeista rakennuksista ja kauniista sävelistä, mutta Hän pysyttelee piilossa. Olen yksin. Tai niin luulen.
Minulla on niin kova kiire etsiä ja löytää, etten pysähdy tarpeeksi huomatakseni, että Hän on kulkenut koko ajan mukanani. Hänen kutsunsa ja rakkautensa löytyvät sisältäni. Joskus ymmärrän vasta vuosien päästä, että jokin asia oli osa Hänen suunnitelmaansa. Kaikkea en ymmärrä ehkä koskaan.
Kun Jumalan löytää, kannattaa maallisen elämän tehtävät ja houkutukset laittaa syrjään ja vastata kutsuun heti. Hänen tarjoamansa elämä ja palkka ovat mahtavampia kuin mikään muu, mitä voimme saada. Tilaisuutta ei kannata menettää. Hän antaa anteeksi menneisyytemme ja iloitsee jokaisesta, joka löytää Hänen luokseen. Hänen armossaan on hyvä elää ja olla.
Elina Kesola
