Alueuudistuksen päätavoitteena on tarjota ihmisille yhdenvertaisempia palveluja ja vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja sekä alueellisesti että eri asiakasryhmien välillä. Tavoitteeksi on kuitenkin asetettu myös kustannusten kasvun hillitseminen.
Moni on syystäkin huolissaan siitä, miten kustannusten hillintä onnistuu tilanteessa, jossa väestö ikääntyy, lasten ja nuorten mielenterveysongelmat kasvavat räjähdysmäisesti ja henkilöstön palkoissa on suuria korotuspaineita.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat ihmisten hyvinvointiin vahvasti vaikuttavia palveluita. Ei siis ole inhimillistä eikä ajan mittaan taloudellisestikaan järkevää säästää palveluiden laadusta, riittävyydestä ja saavutettavuudesta.
Tiukassa taloustilanteessa onkin tärkeää erottaa lyhytnäköiset, näennäiset leikkaustoimet kestävämmistä, pitkän aikavälin säästöistä. Joihinkin osa-alueisiin on jopa järkevää tehdä heti aluksi lisäpanostuksia, jotta kustannuksia saataisiin kuriin jatkossa pysyvästi.
Alueiden ja kuntien on esimerkiksi järkevää budjetoida reilusti ennaltaehkäisyyn, jotta vähennettäisiin suurempia korjaavien palveluiden kustannuksia jatkossa. Esimerkiksi kouluväkivallan torjuntaan, perhepalveluhin, lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin ja lastensuojeluun panostaminen kannattaa myös taloudellisesti, sillä se tuo jatkossa suuria säästöjä nuorten syrjäytymisen ja huostaanottojen vähentymisen kautta.
Säästöjä syntyy myös satsaamalla rohkeasti perusterveydenhuoltoon, jotta siellä ehditään ja osataan ratkaista asiat mahdollisimman pitkälle, jolloin tarve kalliiseen erikoissairaanhoitoon vähenee. Toimivat ja yhdenmukaiset tietojärjestelmät tuovat niin ikään säästöjä, kun työntekijöiden työaika ei kulu tietokoneohjelmien ongelmien ratkomiseen.
Pelkästään hankintaosaamista ja kilpailutuskäytänteitä kehittämällä voidaan saavuttaa mittavat kustannussäästöt. Säästöjä saadaan myös logistiikan huolellisella suunnittelulla, kierrättämällä materiaaleja ja panostamalla kiinteistöjen energiatehokkuuteen.
Terveydenhuollossa voitaisiin esimerkiksi vähentää kertakäyttöisten välineiden käyttöä. Hygieniasyistä kertakäyttövälineistä ja -materiaaleista ei voida toki kokonaan luopua, mutta monissa käytänteissä kertakäyttökulttuuria pidetään yllä totutun tavan vuoksi silloinkin, kun se ei olisi tarpeen.
Digipalvelut voivat tuoda järkevästi hyödynnettyinä isojakin säästöjä, kunhan säilytetään mahdollisuus myös perinteiseen asioimiseen, lähivastaanottoihin ja puhelinpalveluun. Syrjäisillä ja harvaanasutuilla seuduilla on kannattavaa ottaa avuksi myös erilaiset liikkuvat sosiaali- ja terveyspalvelut.
Yhteistyön pitää olla saumatonta niin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen välillä kuin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Kun hoito- ja palveluketjut ovat sujuvia, ihmisen tilanne pystytään kartoittamaan kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti parhaimmillaan yhden luukun kautta. Tämä on tärkeää sekä asiakkaan edun että toiminnan taloudellisuuden kannalta.
Parhaiden käytänteiden löytämiseksi päättäjien ja viranhaltijoiden tulee kerätä aktiivisesti palautetta ja kehitysehdotuksia sote- ja pelastustoimen työntekijöiltä ja tietenkin palveluiden käyttäjiltä. Luodaan yhdessä toimiva kokonaisuus ja hillitään kustannuksia – mutta aina palveluiden laadusta tinkimättä!
Kirjoittaja on lempääläläinen kunnanvaltuutettu ja aluvaltuutettu.
