Tutun sanonnan mukaan aloittaminen on usein kaiken tekemisen vaikein osuus – Näin on myös liikkumaan lähtiessä. Me liikunnanohjaajat näemme kuitenkin myös toisenlaisen ilmiön innokkaiden liikkujien keskuudessa: Erityisesti syksyllä ja uuden vuoden alkaessa saleilla huhkii tarmokkaita juuri aloittaneita harrastajia. Lomilta palatessa liikuntainto iskee, kesäkiloja karistetaan hampaat irvessä ja motivaatio on korkealla muutaman ensimmäisen viikon. Monilla alkuinnostus jää kuitenkin tähdenlennoksi, ja ajan myötä harjoittelukerrat hiipuvat lupaavan aloituksen jälkeen. Toiset katoavat salilta kokonaan lokakuuhun mennessä, vain pulpahtaakseen takaisin tunneille uudenvuoden lupausten jälkeen.
Pohdin ilmiötä paitsi liikunnanohjaajan näkökulmasta, jolloin arvioin, tukevatko kannustukseni ja tuntieni sisältö harjoittelijoiden toiveita ja motivaatiota myös pitkällä tähtäimellä. Usein syy liikuntaharrastuksen hiipumiseen on kuitenkin harrastajan elämän muut henkilökohtaiset metkut aina työ- ja perhekiireistä lukemattomiin muihin syihin aina säästä kissanristiäisiin. Miten liikunnasta voi siis saada pitempiaikaisen ja pysyvän elämäntavan? Jo muutamilla nikseillä, pohdinnalla ja hyvällä suunnitelmalla voi kiertää pahimmat sudenkuopat.
Liikunnan harrastaminen on pohjimmiltaan prioriteettikysymys – Arvostanko oman terveyteni ylläpitoa niin paljon, että saan sovitettua liikkumista arkeeni? Realistinen aikatauluttaminen estää vetoamisen epämääräiseen kiireeseen. Liian tiukat ja elämäntilanteeseen sopimattomat liikuntalupaukset lopahtavat ennen pitkää, joten on hyvä pohtia elämänsä järjestämistä niin, että treeneihin voi lähteä yllättävistä arjen vastoinkäymisistä huolimatta. Matka sohvaperunasta maratoonariksi on kestävyysmatka, ei yhden syyskuun mittainen sprintti, joten kannattaa aloittaa rauhallisesti, realistisesti ja oma tilanteensa tiedostaen.
Tyypillinen aloittelijan virhe on vetää liikunta överiksi alkuinnostuksen siivittämänä. Liikunnan harrastamiseen liittyy aina tasapainottava lepo ja palautuminen, jota ei tule unohtaa. Väsyneenä tulee levätä, mutta ei lopettaa kokonaan. Kovatahtisen liikunnan voi tarvittaessa korvata liikkumalla rauhallisesti luonnossa tai löytämällä oma, rauhallinen tapa pitää keho lempeästi liikkeessä. Ankara suorittaminen on omiaan kuihduttamaan mukavatkin liikuntakokemukset pitkällä aikajänteellä.
Kannattaa myös pohtia omia liikuntatavoitteitaan ja motiiveitaan. Jos tavoitteena on ainoastaan pikainen ulkonäön muuttaminen tai laihtuminen, voi motivaatio olla koetuksella, jos peilikuva muuttuu odotettua hitaammin. Epärealistiset haaveet pyykkilautavatsasta muutaman viikon supertreenien jälkeen voivat tuottaa pikemminkin pettymyksen tunteita kuin ruokkia liikunnan iloa. Tavoitteita kannattaakin lähestyä pitkäaikaisemman terveyden ja lisääntyneen suorituskyvyn suunnalta. Tärkeintä on, että tavoitteet ovat konkreettisia sekä itselle merkityksellisiä ja henkilökohtaisia. Ulkopuolelta tuleva kavereiden kannustus tai lääkärin puheet usein unohtuvat ennen pitkää. Hyvä fyysinen olo, mieluisan liikuntalajin tuottama mielihyvä ja uudet ystävät kannustavat jäämään liikuntalajin pariin pitemmäksi aikaa.
Tapoja liikkua on lukemattomia. Uuden lajin kokeilu voi tuoda nostetta ja intoa liikuntaan, kun taas vanhan harrastuksen pariin palaaminen voi herättää vanhat taidot ja mukavat muistot eloon. Monet nykyiset trendilajit yhdistelevät vanhaa ja uutta: Esimerkiksi vanha tenniksen pelaaja voi löytää uutta intoa padelin parista. Tärkeintä on löytää oma tapansa liikkua, jolla saa nostatettua niin hikeä kuin hymyäkin kasvoille aina alkuhuumasta pitkään juoksuun.
Anne Sällylä LO
