Sananvapaus on demokratian keskeinen tunnusmerkki. Kun jokaisella on mahdollisuus esittää mielipiteensä ilman pelkoa, yhteiskunnan kehittyminen tasa-arvoiseen suuntaan on mahdollista. Juuri siksi diktaattorit pelkäävät sananvapautta. Oman vallan pönkittäminen alkaakin yleensä rajoituksilla, joilla estetään kriittinen keskustelu. Toimia kiristetään vähitellen ja lopulta vapaa media lakkautetaan. Lopputuloksen varmistamiseksi kriittisistä kommenteista passitetaan vuosikausiksi vankilaan. Juuri näin on käynyt Venäjällä.
Suomessa on sentään sanan ja mielipiteen vapaus. Me saamme täällä puhua ja kirjoittaa varsin vapaasti. Esimerkiksi minä käsittelen näissä kolumneissani asioita, jotka ovat herättäneet ihmetystä niin minussa kuin muissakin ihmisissä. Joskus olen saanut kuulla, että juuri näitä kysymyksiä on moni miettinyt, mutta ei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa niistä. Yritän olla siis paikkakunnan veronmaksajien äänitorvi. Mutta, mutta… Ei Suomessakaan saa ihan mitä hyvänsä tuoda julki. Nyt koulujen alettu kerron ajankohtaisen esimerkin.
Tutkimustuloksia ei saa julkaista, jos tulos on väärä. Tämän sai kokea väitöskirjaa tehnyt Aino Saarinen. Hän etsi väitöskirjassaan syitä heikentyneisiin oppimistuloksiin. Johtopäätökset aiheuttivat kohun jo ennen väitöstilaisuutta, kun Helsingin Sanomat kertoi asiasta otsikolla: ”Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi.” Saarinen oli poiminut tutkimukseensa yli viisituhatta 15-vuotiasta tyttöä ja poikaa ja tutkinut, oliko varhaiskasvatuksella, koulujen digitaalisuuden lisääntymisellä ja itseohjautuvilla oppimismenetelmillä yhteyttä heikkoihin oppimistuloksiin. Varhaiskasvatuksella ei tutkimuksen mukaan ollut merkitystä suuntaan tai toiseen, mutta digitaalisuuden lisääntyminen vaikutti selvästi heikentävästi kaikilla Pisa-testien osa-alueilla. Koululaisilta vaadittavalla itseohjautuvuudella oli samanlainen vaikutus, läheskään kaikki koululaiset eivät ole siihen valmiita. Tällaisena digiaikana nämä tulokset olivat vaarallisia!
Suomen Kuvalehdessä (28/2022) on asiasta laaja artikkeli. Siinä kerrotaan, miten paljon opetusalan päättäjät näkivät vaivaa, että tulokset mitätöitäisiin. Esimerkiksi eräs professori oli sitä mieltä, että Saarisen ja hänen omat päätelmänsä pitäisivät olla sopusoinnussa, koska on moraalitonta hämmentää poliitikkoja ristiriitaisilla tutkimustuloksilla. Kuvalehden artikkelin julkaisemisen jälkeen eri medioissa on ollut tutkimuksen tuloksia tukevia kannanottoja opettajilta. Samalla opettajat toivovat, että saisivat vihdoin keskittyä opettamiseen. Opetussuunnitelmien ja -menetelmien kehittämisessä voisi pitää välillä taukoa.
Mitä tällä kaikella on tekemistä sananvapauden kanssa? Paljonkin. Kun opetushallituksen pöytien takana on jotain päätetty, kriittiset tutkimustulokset eivät saa heittää kapuloita rattaisiin, vaan ne kumotaan. Samaa menetelmää käytti Putin muutama vuosi sitten, kun ajattelematon tutkijaryhmä sai tuloksen, jonka mukaan hänen kannatuksensa oli laskenut. Tulos oli väärä, ja tutkijat menivät vaihtoon, elleivät peräti vankilaan.
Kirjoittaja puolustaa sananvapautta
