Nyt on enkelien ja lasten päivä. Onneksi olkoon kaikki maailman ja kaiken maailman enkelit ja lapset!
Tänään Mikkelinpäivänä puhutaan myös juhlaenkeleistä eli arkkienkeleistä. Kaikki muut päivät onkin sitten varattu näille tärkeämmille arkienkeleille tai arkipäivänenkeleille. Elämästähän on suurin osa kuitenkin arkea. Enkeli tarkoittaa sanansaattajaa tai lähettiä. Jumalalla on siis asiaa meille. Hän on valo, ja valo tarvitsee valonkantajia. Enkelit ovat siis Jumalan lamppuja ja valaisimia täällä maailmassa. Kun Jumalalla ei ole myöskään jalkoja eikä käsiä eikä muitakaan näkyviä ominaisuuksia, Hän tarvitsee paitsi lamppuja niin myös käsiä, jalkoja ja kaikkia muitakin ihan inhimillisiä kykyjä ja lahjoja.
Pitäköön nuo arkkienkelit juhlavat siipensä ja mahtavat sotajoukkonsa. Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel… heillä on oma paikkansa pylväiden päässä ja kultamaalein sekä jalokivin koristelluissa kirkkotauluissa. Me tavalliset kuolevaiset olennot heitä harvoin tapaamme ja ehkä niin onkin meille parasta. He ovat kuulemma kovinkin mahtavia ja jopa omanarvontuntoisiakin. Eipä taitaisi heidän todellisuutensa sopia edes pieneksi osaksi meidän ihmisten todellisuutta. Kosmiset eli maailmankaikkeudelliset mittasuhteet on varattu arkkienkeleille, mutta tämä elämän ruohonjuuritaso on näiden siivettömien ja ihmisennäköisten arkienkeleiden. Ketä nämä arjenpuurtajat oikein ovat?
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Heitä kutsutaan myös nimellä ”Joku muu”. Kuinka helppoa on kaiken kiireen ja touhun keskellä katsoa ohitse tai häipyä paikalta − silloin, kun etsitään vapaaehtoisia tai kaivataan apuvoimia elämän yllätysten keskelle. Kuka haluaisi, ehtisi, viitsisi, uskaltaisi tai kenellä olisi edes pieni hetki aikaa? Kaivattaisiin ihmistä, ihmisen paikalle ja ihmistä varten… tai oikeastaan elämää varten. Eläimet ja kasvitkin pysyvät hengissä vain, jos niitä vilpittömästi rakastetaan.
Sinä ja minä eli yhdessä me. Yhdessä ja erikseen me olemme näitä Jumalan lähettämiä arkienkeleitä. Me olemme Jumalan valonkantajia toinen toistemme elämässä, jos me vain haluamme, ehdimme, viitsimme ja uskallamme. Arkienkelin hommissa on käyttöä ihan kaikille kyvyillemme ja lahjoillemme. Tässä vielä muutamia arkienkelille tyypillisiä ominaisuuksia: keskeneräisyys eli ikuinen kasvunvara, periksiantamattomuus epäonnistumistenkin kohdatessa, nöyryys mutta ei nöyristeleminen, huumorintaju sekä rohkeus ottaa oma paikkansa tässä maailmankaikkeuden suuressa suunnitelmassa. Kun uskallat olla oma itsesi ja ottaa sen ensimmäisen askeleen, alkaa tapahtua ihmeitä. Sinua ilman jää kokoisesi ja näköisesi paikka tyhjäksi Jumalan kosmisessa palapelissä.
Tänään Jumalan valo loistaa sinun kasvoistasi, sanoistasi ja teoistasi, jos ja kun suostut olemaan Jumalan käytössä. Tahdothan?
Harri ”KirkkoHarri” Henttinen
