Pirkanmaan ELY-keskus valitsi 14. syyskuuta valtatie 3:n parannushankkeessa välillä Lempäälä–Pirkkala jatkosuunnitteluun vaihtoehdon 1 eli uuden moottoritielinjauksen (ns. ”Puskiaisten moottoritie”) ja 2-kehätien rakentamisen.
Päätös oli pettymys, vaikkakaan iso yllätys se ei ollut; jo 8.9.2020 väylähankkeen ohjausryhmän kokouksessa priorisoitiin, että ”yleissuunnitelmaratkaisussa saatetaan päätyä ympäristön kannalta heikompaan ratkaisuun, joka on kuitenkin liikenteellisesti ja maankäytöllisesti parempi”.
Mitä tulee sitten tuohon ”liikenteellisesti parempaan” ratkaisuun, niin tiedossa on ollut, että nykyistä kolmostietä ruuhkauttaa Tampereen seudulla nimenomaan työmatkaliikenne aamuisin ja iltapäivisin. Väyläviraston selvityksessä 2019 laskettiin, että panostukset kestäviin kulkumuotoihin, kuten joukko- ja kevyeen liikenteeseen, hillitsisivät parhaiten ajoneuvosuoritteiden määrän kasvua, kun taas uudet väylät lisäisivät ajoneuvosuoritteita eniten.
Lähivuosina voidaan saada uusia lähijunaseisakkeita Tampereen eteläpuolelle Lempäälään. Tätä joukkoliikenteen kasvua ei väylähankkeen liikenne-ennusteissa huomioida ja siksi ne tulevat suurella todennäköisyydellä olemaan yläkantissa.
Myös Suomi-radasta ollaan uutisoitu viime aikoina runsaasti. Siinäkin on vaihtoehdoissa mukana linjaus, joka halkoisi samaista Pirkkalan ja Lempäälän välistä metsäaluetta. Tässä tapauksessa jopa Lempäälässä ollaan laajasti sitä mieltä, että radan tulisi kulkea nykyisen junaradan vierellä.
Tätä samaa periaatetta tulisi käyttää myös tiehankkeessa: parannetaan nykyistä väylää lisäkaistoin, meluntorjunnalla ja turvallisuusparannuksin, eikä tehdä täysin uutta linjausta arvokkaan metsäalueen halki.
Entä se maankäyttö? Väylähankkeen ohjausryhmän kokouksessa 2.2.2021 käsiteltiin saatua palautetta. Suurin osa palautteesta oli kriittisesti uusiin väyliin suhtautuvaa, mutta ohjausryhmässä kritiikki tunnutaan ohittaneen toteamalla, että ”alue on joka tapauksessa muuttumassa ja se on keskeinen kehittämisalue Tampereen seudulle” ja että ”tätä ei osata huomioida saadussa palautteessa”.
Eli me tuhannet metsäalueen puolustajat olemme osaamattomia ja ymmärtämättömiä, eikä meidän mielipiteillämme ole suurtakaan arvoa?
Samaisessa kokouksessa ja myöhemmin haastatteluissa on myös todettu, että ”jos maankäyttö ei toteudu suunnittelualueelle, se toteutuu muualla Tampereen seudulla”. Mihin tämä perustuu ja miksi maankäytön tulisi toteutua tässä laajuudessa ja luonnon kustannuksella?
Maankäyttösuunnittelussa tulisi nykyisellä tietämyksellä luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä ensisijaisesti etsiä tilaa olemassa olevan infran yhteydestä.
Maankäyttösuunnitelmat samoin kuin uudet väylät pohjautuvat voimassa olevaan maakuntakaavaan. Maakuntakaavassa jonkin asian mukana olo ei kuitenkaan pakota sitä toteuttamaan.
Maakuntakaavaa tulisikin muuttaa, jotta tämä Tampereen keskustaa lähin Pirkanmaan luonnon laaja ydinalue saadaan säilytettyä luonnolle ja tuhansille ihmisille virkitys- ja lähimetsänä.
Teemu Hiltunen
Sääksjärvi, Lempäälä
