”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä”. Tämä sitaatti ei ole tullut alun perin ihmisen suusta, vaan se on lainaus Aku Ankasta. Näin toteaa murheen murtamalle Akulle koira, jonka otsa on täynnä huoliryppyjä.
Elämme totisesti kovia aikoja. Voisimmeko toisaalta ajatella, että saamme nyt kokea paljon sellaista, mitä muut sukupolvet eivät ole kokeneet. En usko, sillä kukaan meistä ei varmasti ole halunnut nähdä viime aikojen koettelemuksia pandemioineen ja sotineen. Niiden lisäksi on parhaillaan menossa murroskausi monella sektorilla. Niiden seuraaminen on kiinnostavaa, mutta myös huolestuttavaa. Jokainen voi tykönään pohtia, miten meidän käy.
Aloitetaan taloudesta. Miten tasapainottelu korkojen noston ja inflaation hillitsemisen välillä onnistuu? Korot ovat edelleen historiallisesti katsoen matalalla tasolla, mutta kun nollakorkojen aikaan on innostuttu ostamaan velaksi kalliita asuntoja, pienetkin koronnostot romuttavat budjetin. Hyväuskoisten asunnon ostajien lisäksi syytä on rakennuttajissa. Nykytyyliin kuuluu, että asunnon ostohinta on pieni, ja suurin osa kokonaishinnasta lankeaa maksettavaksi myöhemmin. Ostohuumassa ei välttämättä mietitä tulevaisuutta. Talon rakennuttajalle on tärkeintä saada nopeasti asunnot täyteen, ja matala myyntihinta on tietysti hyvä markkinointivaltti.
Olemme tottuneet myös matalaan inflaatioon, ja nyt hinnat näyttävät nousevan kauttaaltaan. Osa korotuksista on ymmärrettäviä, mutta eivät kaikki. Kun media on saanut meidät hyväksymään, että hinnat nousevat, tyydymme aivopestyinä maksamaan kaikista tuotteista entistä korkeampaa hintaa. Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan, ja nyt tilaisuutta on käytetty aiheettomiin hinnankorotuksiin. Näin talous juuri toimii: ensin jotkut hinnat nousevat ja korotukset vyöryvät sitten eteenpäin lumipallon tavoin. Ketju yritetään katkaista korkojen nostolla.
Härskein esimerkki löytyy sähköyhtiöistä, jotka takovat tällä hetkellä kovaa tulosta, kun samaan aikaan niiden asiakkaat ovat vaikeuksissa sähkölaskujensa kanssa. Valtio on tullut apuun, jolloin kuluttajien kautta maksetaan tulonsiirtoa sähköyhtiöille. Tätä on vaikea ymmärtää.
Myös ikäihmisten asumispalvelut ovat taas kerran kriittisessä vaiheessa. Hoivayritykset kuten Mehiläinen ja Attendo ovat irtisanoneet sopimuksiaan ja vaativat lisää rahaa. Se on ymmärrettävää, koska kiristyvät hoitajamitoitukset edellyttävät lisää väkeä. Kun vielä hoitajien palkat nousevat, yritysten palkkakustannukset kasvavat merkittävästi. Toki yritykset ovat nähneet tässä tilaisuutensa parantaa kannattavuuttaan, mutta tilanne on joka tapauksessa huolestuttava.
Ongelma on laaja, koska Pirkanmaalla on ostopalveluissa lähes 2 800 paikkaa ja lisäksi palvelusetelipaikat. Julkisen sektorin itse hoitamia paikkoja on noin 2 500. Miten tästä selvitään? Tarvitaan lisää rahaa ja ennen kaikkea lisää hoitajia.
Piikki
Kirjoittaja ihmettelee nykysanoja: mikä on aikaikkuna?
