Luin iltapäivälehden uutisotsikosta, että nyt ollaan uuden totuuden edessä – taas.
Harmaa tai pinkki tai vihreä voi olla uusi musta, ja muutostila voi olla uusi normaali. Mitä enemmän vuosia karttuu, sitä vahvemmin minustakin tuntuu siltä, että 70 on uusi 50.
Muoti muuttuu, teknologinen kehitys kiihtyy ja ihmisen eliniänodotteet ovat yhä suurempia. Mutta voiko totuus olla tänään eri kuin eilen, tai huomenna toinen kuin tänään?
Me voimme kiistellä siitä, onko maapallo pyöreä tai onko ufoja olemassa. Tai siitä kehitettiinkö SARS- CoV-2 alun perin laboratoriossa. Tai voimme olla kaikki kaikesta samaa mieltä. Valeuutisia maailman tilanteesta yritämme sinnikkäästi tunnistaa ja väistellä, mutta vääristyneeseen käsitykseen itsestämme ja toimistamme saatamme harhautua yhä uudelleen. Totuus ei riipu meidän mielipiteistämme, luuloistamme, tiedonmuruistamme tai edes lujasta uskostamme. Totuus on – olivatpa selitykset, käsitykset ja valheet mitä muuta tahansa.
Emme me totuutta voi muuttaa – mutta toisinaan meidän voi olla syytä tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä tarkistaa omia käsityksiämme siitä, mikä on totta. Ja silti saatamme olla väärässä edelleen.
Totuus on ikuinen, se ei pala – mutta kohdalle osuessaan se voi polttaa.
Totuus ei lopulta löydy iltapäivälehden otsikkoa klikkaamalla, ei mietiskellen tai meditoiden, ei yliopiston käytäviltä eikä kaurapuurosta.
Raamatunkin mukaan joudumme viimein kaikki totuuden eteen – uusi se ei ole, mutta saattaa nähdä ja näyttää asiat meille aivan uudella tavalla. Paljastaa senkin, mitä me emme ole pystyneet, uskaltaneet tai edes halunneet itsestämme, toisistamme ja maailmastamme nähdä. Riisuu naamiot niin, että selviää se, mitä on tehty ja mitä jätimme tekemättä. Eikä piiloon jää sekään, millaiset motiivit ovat toimiamme ja valintojamme ohjanneet.
Lopullisen totuuden hetkellä Jumalalla on viimeinen sana, onneksi: armo – ansioton rakkaus meidän osaksemme.
Ehkä juuri rakkaudentäyteinen totuus, kaiken läpäisevä anteeksianto ja hyväksyntä synnyttävät meissä syvän ilon ja kiitollisuuden. Ehkä se voisi saada meidät ohittamisen tai vaatimisen sijasta palvelemaan, katseen kääntämisen sijasta ojentamaan käden, välinpitämättömyyden sijasta tarjoamaan janoiselle pisaran vettä.
Rakkaus ilman totuutta voi olla hölynpölyä, mutta totuus ilman rakkautta on silkkaa raakuutta.
Heini Mäenpää
