Lempäälä on kasvava kunta. Alle 17-vuotiaiden lasten ja nuorten osuus kunnan koko väkiluvusta on lähes 30 prosenttia. Lapset ja nuoret voivat Lempäälässä pääsääntöisesti hyvin. Silti meillä on häkellyttävän iso joukko lapsia ja nuoria, jotka kokevat yksinäisyyttä, joilla on mielenterveysongelmia ja jotka liikkuvat liian vähän.
Vaikka luvut ovat suuria, ovat ne maan keskitasoa. Sen taakse on helppo asettua. Mitä, jos asettaisimme tavoitteeksemme, että meillä Lempäälässä lapset ja nuoret voivat selvästi keskitasoa paremmin: meillä olisi Pirkanmaan ja miksei koko Suomen onnellisimmat lapset ja nuoret. Tavoitteemme voisi olla, että me olemme Suomen suurimpana kyläyhteisönä onnistuneet vahvistamaan yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta niin, että kukaan meidän lapsistamme tai nuoristamme ei tunne oloaan yksinäiseksi.
Tai, että olemme onnistuneet järjestämään niin laajaa kerhotoimintaa, luomaan vetovoimaisia ja monipuolisia liikuntapaikkoja, rakentamaan turvallisia ja kaikkialle ulottuvia pyöräteitä, että meidän lapsemme ja nuoremme liikkuvat enemmän kuin muut lapset Suomessa. Tai, että meillä kunta, järjestöt, seurakunnat ja yritykset tekevät niin tiivistä yhteistyötä toistensa ja paikallisten perheiden kanssa, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin löytyy ratkaisuja aivan alkumetreillä.
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Niin hyvin tai huonosti kuin meidän perheemme voivat, voi meidän yhteiskuntamme. Lasten ja nuorten hyvinvointi on paljolti meidän aikuisten vastuulla. Se minkälaisia rakenteita yhteiskuntaan luomme, vaikuttaa suoraan lastemme ja nuortemme hyvinvointiin.
Onko lastemme ja nuortemme mahdollista luoda pysyviä kaverisuhteita koululuokissa vai joutuvatko he vaihtamaan luokkakavereita muutaman vuoden välein, tai opiskelemaan ympäristössä, jossa omaa koululuokkaa ei ole lainkaan. Odotammeko lapsiltamme liian isoja päätöksiä liian varhain ja jätämmekö heidät näiden päätösten keskelle yksin. Onko nuorillamme riittävästi tilaa elää nuoruuttaan vai täyttävätkö jatkuvat suoritukset heidän elämänsä.
Tuemmeko riittävästi perheitä? Autammeko heitä jaksamaan pikkulapsiarjen keskellä tai erityislapsen kanssa. Laitammeko resursseja enemmän korjaaviin toimenpiteisiin vai varhaiseen tukeen.
Kun siirrymme ensi vuoden alusta uuden kunnan aikaan, on meidän huolehdittava siitä, että yhteydet hyvinvointialueeseen ovat saumattomat ja tiiviit. Kunnille jää tärkeä rooli erityisesti ennaltaehkäisyssä. Se miten kunnianhimoisesti otamme tämän roolimme, vaikuttaa suoraan myös talouteemme hyte-kertoimen kautta. Talous on hyvä kannustin. Tärkein motiivimme tulisi kuitenkin olla se, että lapsemme ja nuoremme voivat hyvin.
Piia Nurmela
Lempäälän kunnanvaltuutettu (kd.)
Pirkanmaan hyvinvointialueen Vähän palveluita käyttävien valiokunnan jäsen
Kommentointi on suljettu.