Arvostettu tutkimuslaitos UKK-instituutti laski liikkumattomuudelle vuotuisen hintalapun. Se oli hurjat 3,2 miljardia euroa. Suurin osakustannus eli 1,8 miljardia euroa tulee tuloverojen menetyksestä, kun liikkumattomuus lisää muun muassa sairauspoissaoloja, terveyspalveluiden käyttöä, ajaa ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeille, aiheuttaa ennen aikaisia kuolemia ynnä muuta.
Lukemat löytyy ”googlaamalla” esimerkiksi hakusanalla ”liikkumattomuuden merkitys”.
Lempäälän kunta julkaisi omilla sivuillaan muutama vuosi sitten lukemat 16,7 miljoonaa euroa, joka koituu liikkumattomuudesta. Artikkelissa muun muassa korostetaan, kuinka paljon liikkumattomuus lisää myös hiilidioksidipäästöjä, joten myös ajankohtaiseen ilmastokeskusteluun liikkumattomuudella on iso rooli.
Valtio ja kunnat ovat asiaan havahtuneet. Liikkumisprojekteja putkahtelee kuin sieniä syyssateiden jälkeen, infoa ja tietoiskuja jaetaan aktiivisesti joka tuutista.
Näiden esipuheiden jälkeen onkin perin eriskummallista, miksi Lempäälän kunnan sivistyslautakunta 15. joulukuuta kokouksessaan päätti tiukan äänestyksen jälkeen korottaa kunnallisten liikuntapaikkojen taksoja, vaikka seurakuulemisessa muutamaa viikkoa aiemmin lautakunta sai seuraväeltä painavaa viestiä ja toiveita, ettei korotuksia tulisi.
Lautakunnan esityslistassa sanotaan, että arvio vuoden 2022 liikuntatilojen maksutuotoista on noin 132 000 euroa. Ja, että arvio vuoden 2023 maksutuotoista 10 prosentin korotuksella on noin 155 000 euroa. Kyse on siis Lempäälän kunnan budjettiin 23 000 euron lisäsummasta.
Mainittu summa on pieni, eikä aiheuta seuroissa varmaankaan ylipääsemättömiä ongelmia, mutta signaali on tyystin väärä. Vaikka liikuntapaikkojen kustannukset ovat esityslistan mukaan nouseet paikasta riippuen 5–30 prosenttia, olisi kyseinen symbolinen korotus saanut jäädä tekemättä.
Liikkumisessa on kaksi kategoriaa: jokahenkilön terveys- ja arkiliikunta ja aktiivi-ihmisten liikkuminen, mitä seuraliikkuminen tyyypillisimmillään edustaa. Seurat liikuttavat sellaisia nuoria, aikuisia ja seinioreita, joilla on oma halua liikkua, urheilla ja myös kilpailla. Kyse on erittäin isosta väkimäärästä myös Lempäälässä.
Osa liikkujista eli seuroista joutuu hakemaan harjoitusvuoroja yksityisistä liikuntapaikoista, kuten jää-, jalkapallo- ja salibandyhalleista. Niissä taksat verrattuina kunnan taksoihin ovat ihan toista suuruussluokkaa, kun yhteiskunta ei niitä subventoi.
Lempäälän kunta teki vuonna 2021 2,8 miljoonaa euroa ylijäämää. Vuodelle 2023 arvioitu ylijäämä on 3,2 miljoonaa euroa.
Näidenkin lukujen valossa 23 000 euron lisätulo liikunta- ja nuorisotilojen taksakorotuksella tuntuu liki naurettavilta.
Jos Lempäälän kunta haluaisi olla hyvänä esimerkkinä ja liikkumisen mallikunta se tekisi esimerkiksi seuraavasti: poistaisi kaikkien alle 18-vuotisten liikuntaryhminen taksat kunnallisista tiloista. Lisäisi liikuntapuolen budjettiin 100 000 euroa/vuosi, josta summasta sellaiset seurat saisivat tositteita vastaan hakea kompensaatiota, jotka maksavat kalliita yksitystilojen vuokria.
Näiden toimenpiteiden vuosikustannus olisi noin 150–170 000 euroa. Kyseinen summa ei niistäisi kovinkaan paljoa ylijäämiä ja nipistäisi kenties pöyristyttävästä liikkumattomuuspotista joitain siivuja pois.
