Sain käsiini lisensiaatti Riitta Mäkisen kirjoittaman Rantoisten vesihuolto-osuuskunnan historiikin 2000-22. Se on pieni, kiinteä julkaisu, joka herättää monia ajatuksia. Heti ensimmäinen on se, että jokaisen itseään kunnioittavan yhdistyksen tulisi kirjoituttaa tekemisensä muistiin tulevia aikoja varten. Yhdessä nämä historiikit muodostavat rullaavaa kotiseutuhistoriaa, jota tarvitsemme asuinkuntaamme koskevien päätösten tueksi ja pohjaksi.
Eivätkä yhdistykset ja muut yhteisöt edes tiedä, mitä ovat tehneet ennen kuin joku kokoaa tuon tiedon.
Tällä kertaa alun alkuna oli vuoden 1999 vesipula, jolloin Lempäälän kylissä kaivot kuivuivat kokonaan.
Hankkeen kunniakkaana päätöksenä Rantoisten vesihuolto-osuuskunta liittyi vuonna. 2022 velattomana ja asiansa hyvin hoitaneena osaksi Lempäälän Vesi Oy:tä. Mutta elleivät Kuivaspään, Lepomäen, Karimaan, Rantoisten, Sarvikkaan ja Uuhiniityn asukkaat olisi itse hoitaneet vesihuoltoaan kuntoon, ei alueella edelleenkään olisi vesi- ja viemäriverkostoa. Johtopäätös: kunta ei hoida kaikkea eikä sitä pidä edellyttääkään, mutta on tärkeää sallia toiminnan vapaus hyvissä asioissa.
Osuuskuntia oli oikeastaan kaksi: Rantoisten ja Uuhiniityn. Ne yhdistyivät sopivassa vaiheessa. Tässäkin tapauksessa taustalla oli monia toimen miehiä: Konsalan suku ja erityisesti Jouko Konsala, osuuskuntien käytännön pyörittämisestä vastannut Hannu Riikonen sekä muita tekijämiehiä ja alueen talkoolaisia. Lempäälän kunnan puolelta hankkeisiin suhtauduttiin myönteisesti. Keskeisiä henkilöitä olivat Hannu Heikkilä ja Pertti Hölttä. Kunta myös avusti hanketta rahallisesti, kuten muidenkin vesiosuuskuntien kohdalla.
Urakkatarjouspyyntöä laadittaessa oli tiedossa 31 varmaa liittyjää. Uuhiniityn 23 uuden jäsenen liittyessä Rantoisilla oli jo 49 jäsentä. Vuoden 2021 jäsenmäärä oli 81 taloutta. Kekseliäs ja hanketta eteenpäin vienyt idea oli liittymisoptio. Kymmenkunta keskeistä toimijaa maksoi etukäteen tulevan liittymän mahdollisuudesta, millä saatiin taloutta tärkeässä kohtaa paremmaksi. Loppuvaiheessa liittymämaksu oli 8 200 euroa, mikä kuulostaa sivullisesta suurelta, mutta on maalaiskylien vesihuollon todellisuutta. Erikoisuutena voi mainita, että verkostossa on kaksi vesipostia metsäpalojen ja vastaavien takia.
Jossain vaiheessa ELY-keskuksen edustaja huomautti suullisesti, että osuuskunnan tulisi ruveta rahastoimaan varoja tulevia remontteja ja putkien uusimista varten. Huomautusta ihmeteltiin, sillä runkolinjojen poisto oli laskettu 30 vuodelle ja putkien valmistajat olivat luvanneet putkilleen ainakin 50−60 vuoden keston. Huomautusta ja sen motiivia voi edelleen ihmetellä.
Kunnanjohtaja Heidi Rämö on tuonut esiin, miten ”uusi kunta” tukee yhteisöjä ja yhdistyksiä niiden luodessa omaehtoisesti hyvinvoinnin edellytyksiä. Vesihuolto-osuuskunnat, tiekunnat, kalastusvesiä hoitavat osakaskunnat, kyläyhdistykset, palokunnat, metsästysseurat, urheiluseurat ja koko laaja yhdistysten maailma on kunnan kehityksen tärkein vipusin. Siis me kaikki.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija.
