Sanonta ”sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, osuu hyvin Lempäälän evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkovaltuuston tuoreeseen puheenjohtajaan Heidi Saloseen, 42. Salosella on ollut elämänsä mittainen kontakti seurakuntaan polulla, jonka varrelle mahtuvat niin seurakunnan päiväkerhot, rippileirit ja kesätyöpaikat, mutta ennen muuta lauluharrastus.
– Olen laulanut lapsesta asti seurakunnan kuoroissa, nyt jo yli 30 vuotta. Lapsikuoroa veti tuolloin Kaisa Naukkarinen, joka johtaa yhä kuoroja Lempäälässä, Salonen kertaa.
Raamatullisesti laulamisen voi sanoa olevan Saloselle paitsi sitä leipää, myös kalaa. Nykyisin Salonen laulaa seurakunnan Pietari & kalat gospelkuorossa, jota vetää kanttori Pietari Korhonen.
Kuorolauluharrastukseen tuli vain hetken tauko, kun Salonen kävi opiskelemassa ammattiinsa. Tie johti opintojen jälkeen kuitenkin pian takaisin Lempäälään. Salonen työskentelee koulukuraattorina Lempäälän kouluissa, aiemmin kunnalla, vuodenvaihteesta alkaen Pirkanmaan hyvinvointialueen leivissä.
Heidi Salosta voi hyvin sanoa seurakunta-aktiiviksi, vaikka hän ei itse asiaa välttämättä sillä tavoin miellä. Seurakunta on vain tarjonnut hänelle paljon virikettä elämään, se on osa elämää.
Kokemusta seurakunnan päätöksenteosta Heidi Salonen on ehtinyt kerätä useista työryhmistä. Pajatoiminta ja nuorisotyö ovat hänelle itselleen tärkeitä. Hän on myös suorittanut kirkon nuorisotyönohjaajan tutkinnon. Partiotyö tuli osaksi Salosen elämää vasta aikuisiällä, oman lapsen harrastuksen myötä. Hän on tällä hetkellä partiolippukunta Kanavan Vartijoiden ohjelmajohtaja ja sampo, eli seikkailijaikäkauden ryhmänjohtaja.
Seurakunnan päätöksentekoon mukaan lähteminen oli luonteva jatkumo. Vuoden 2006 seurakuntavaaleihin Salosta pyydettiin ehdokkaaksi seurakuntaväen listoilta. Ryhmä on puoluepoliittisesti sitoutumaton, mikä sopi Saloselle.
– Kunnallispolitiikka tai politiikka ei ole kiinnostanut minua. Puoluepoliittisesti sitoutumaton ryhmä sopi minulle hyvin, ryhmä muodostuu aktiivisista seurakunnan asioista kiinnostuneista henkilöistä.
Hän on ollut seurakunnan luottamushenkilönä noista vaaleista alkaen. Nyt, kirkkovaltuuston puheenjohtajana on käynnistymässä jo viides nelivuotiskausi seurakunnan päättäjänä.
Kirkkovaltuuston suurimmalla ryhmällä on yhdeksän valtuutettua, määrä väheni yhdellä. Ryhmä on silti merkittävän suuri, mutta mikä on sen linja, mikä sen päättäjiä yhdistää?
– Yhteistä on varmasti se kiinnostus kehittää seurakuntaa. Näkemykset, miten se toteutuu vaihtelee ryhmässä aika tavalla. Edustamme melko laajasti eri näkemyksiä.
Salonen ei erityisemmin pidä jaottelusta konservatiivisesti ja liberaalisti ajatteleviin seurakuntiin, mutta tunnustaa oman ajatusmaailmansa kääntyneen elämänkokemuksen myötä ”sinne liberaaliin suuntaan.”
– Minulle on tärkeää, että kirkko ja seurakunta kuuluu kaikille. Jokaisen tulee päästä osalliseksi seurakunnan sanomasta ja hyväksytyksi omana itsenään.
Alkaneen nelivuotiskauden suurimpana haasteena Heidi Salonen pitää kirkonmäen kehittämistä. Lempoisten seurakuntatalon kohtalo tulee ratkaista nopeasti, jotta seurakunnan toiminnat päästään palauttamaan luontevalle paikalleen, Pyhän Birgitan kirkon ympärille.
Aikailu päätösten kanssa johti siihen, ettei Lempäälän seurakunta saanut omia tiloja Lempäälä-talosta, vaan joutui vuokratiloihin. Miten Salonen aikoo valtuuston puheenjohtajana turvata sen, että tulevat suuret päätökset etenevät ripeästi.
– Luotan avoimuuteen. Hankkeesta on varmasti erilaisia mielipiteitä, mutta ne eivät saa johtaa tilanteeseen, ettei ratkaisuja pystytä tekemään. Nyt on oikea aika keskustella ja käydä läpi vaihtoehdot, minkä jälkeen tehdään päätökset.
Salonen uskoo, että puheenjohtajana hän voi kutsua ryhmänjohtajat tarvittaessa keskustelemaan niin, että kaikilla ryhmillä on riittävät tiedot hankkeen etenemisestä, mikä nopeuttaa päätöksiin pääsyä. Salonen myöntää, että valituskierteet tai kapuloiden rattaisiin pistäminen ovat suurissa hankkeissa riski, joka täytyy selättää.
Avoimuuteen kiteytyy muutoinkin Salosen tavoitteet tulevana nelivuotiskautena valtuustossa. Hän ei tarkoita, että seurakunta ei toimisi avoimesti, mutta jotenkin hän kaipaa sitä, että seurakuntalaisilla olisi parempi tieto siitä, kuinka monipuoliseen toimintaan kirkollisverovaroja käytetään.
– Tieto toiminnoista ei vain tavoita kaikkia. Siihen haluaisin jotenkin omalta osaltani vaikuttaa. Minutkin saa pysäyttää vaikka hihasta nykäisemällä ja tulla kysymään, jos joku seurakunnan asioissa askarruttaa tai ihan vaan mielenkiinnosta.
