Vesi on elämän perusedellytys. Vedellä on myös erikoinen piirre, sillä sen lämpölaajeneminen on päinvastaista kuin muilla aineilla. Useimpien muiden aineiden tilavuus kasvaa, kun lämpötila nousee, mutta vesi laajenee, kun on kylmää. Jos olet räjäyttänyt limsatölkin unohdettuasi sen pakastimeen, posahdus johtuu juuri tästä.
Ihmisten elämä ei aina ole tanssia ruusuilla. Vastaan tulee arjen pieniä hankaluuksia, mutta myös isompia vaikeuksia. Elämää voivat kohdata monenlaiset kriisit, liittyivätpä ne epäonnistumisiin, sairastumisiin tai onnettomuuksiin. Kaikilla vastoinkäymisillä on herkästi yhteys myös meidän hengelliseen elämäämme, arvoihimme, tulevaisuudentoivoon – ja jumalasuhteeseen.
Veden tilavuus kasvaa, kun on tarpeeksi kylmä. Järvivedet jopa rikkovat rantakalliota, kun vesi jäätyessään laajenee. Jeesus sanoi olevansa elävän veden lähde. Ajattelen, että tuo elävä vesi käyttäytyy ikään kuin meidän tuntemamme H2O: kylmän keskellä se laajenee ja suorastaan puristuu ympärillemme. Vaikeuksien keskellä saatamme kokea, että Jumala on kääntänyt selkänsä, mutta todellisuudessa hän on edelleen ihan vieressä ja ympäröi meitä rakkaudella, jonka voima näyttää elämän kylmän keskellä entistä vahvemmalta. Kun elämässä puhaltavat kylmät tuulet, Jumalan rakkaus näyttäytyy entistä suurempana ja sulkee meidät syliinsä.
Talvisella Tervajärven leirillä oli saunomista ja mahdollisuus avantouintiin. Virittelin laiturin lähelle valonheittimen, jotta avannossa olisi turvallisempaa käydä. Heitin unohtui saunojen jälkeen päälle koko yöksi. Kun seuraavana päivänä muistin asian ja läksin hakemaan valonheitintä, katsoin, että joku on sammuttanut sen. Lähempänä kuitenkin tajusin, että on se päällä. En vain ollut nähnyt kirkasta heittimen valoa, sillä ulkona oli muutenkin kirkasta.
Valon huomaa usein vasta pimeässä. Mitä pimeämpää, sitä kirkkaammalta valo näyttää. Elämänkin kohdalla asia taitaa mennä siihen tapaan. Jeesus on elämän valo, mutta valon suuruuden hahmotamme vasta kun ympärillämme on pimeää. Samalla tavoin Jeesus on elävän veden lähde, joka on kanssamme aina, mutta senkin rakastavan syleilyn ymmärrämme harmillisesti usein vasta kun elämämme tarjoaa kylmää.
Henri Karvinen, kappalainen
Lempäälän seurakunta
