Maailmassa on onneksi edelleen ihmisiä, jotka ovat kohteliaita ja sopivalla tavalla toiset huomioon ottavia. Sellaisen henkilön kanssa keskusteleminen on silkkaa nautintoa, hän kuuntelee ja on selvästi kiinnostunut toisten mielipiteistä. Kaikesta hänen sanomisistaan välittyy laaja tietämys asioista, ja tuntuu ilmiselvältä, että hänen on pitänyt lukea paljon. Silti hän ei halua loistaa tietämyksellään, vaan tuo näkemyksensä esiin toisten mielipiteitä kunnioittaen.
Tällainen ihminen levittää ympärilleen hyvää mieltä, ja me tavalliset pulliaiset saamme tapaamisesta voimaa ja uskoa elämään. Hänen opillisella taustallaan ei ole merkitystä, se voi olla mikä vain. Hänellä saattaa olla korkeakoulututkinto, ammatillinen tutkinto tai ei mitään tutkintoa. Se on toissijaista, koska hän on sivistynyt ihminen.
Sivistyksellä tarkoitetaan usein vain opillista sivistystä. Silloin ajatellaan liian yksinkertaisesti ja oletetaan esimerkiksi akateemisen tutkinnon tekevän ihmisestä sivistyneen. Oppineisuus on yksi sivistyksen osatekijä, mutta se menee hukkaan, ellei ihmisellä ole laajaa ymmärrystä asioiden suhteista ja sen kautta tullutta henkistä kehittyneisyyttä. Tiedon ja tietämyksen ohella tarvitaan myös oikeanlaista käyttäytymistä. Lyhyesti sanottuna: pitää olla ihminen.
Ihmisenä olemiseen liittyy myös vastuu ja sen kantaminen. Viimeaikoina olemme lukeneet kahdesta päätoimittajasta, jotka ovat mokanneet. Heidän tekojaan ei pidä puolustella, mutta he ovat kuitenkin kantaneet vastuunsa eroamalla tehtävistään. On näköjään selvä ero, toimiiko mokaaja yrityksessä vai onko hän poliitikko. Jälkimmäiset eivät halua itse vetää johtopäätöksiä tekemisistään ja erota, vaan he kantavat poliittisen vastuun vasta seuraavissa vaaleissa. Jos sittenkään, koska äänestäjien muisti on lyhyt.
Yksi huolenaihe sai selityksen. Olen ihmetellyt, kun rahat eivät tahdo riittää, mutta nyt tiedän asuvani Suomen toiseksi kalleimmassa kunnassa. Ryhtini koheni hetkeksi kun ajattelin, että tähän ei kaikilla olekaan varaa. Mutta sitten muistin, että ei taida olla minullakaan. Entä tänne muuttoa suunnittelevilla? Romahtaako Lempäälän vetovoima? Kunnanjohtajan hellimä ajatus Suomen suurimmasta kyläyhteisöstä voi kokea kolauksen. Millä perusteella muuten koko Lempäälä olisi kyläyhteisö ja miksi nimenomaan suurin?
Murheenkryyninä monta vuotta ollut torso silta vihittiin käyttöön. Loppukirin ansiosta se päihitti Olkiluoto 3:n. Avajaiset kirvoittivat joiltakin päättäjiltä selityksiä projektin viivästymisestä. Ne olivat turhaa selittelyä ja käsienpesua. Pitäisi kantaa vastuu ja rehellisesti tunnustaa, että koko siltaprojekti oli huonosti suunniteltu. Vastuulliset eivät taida ilmoittautua, mutta silti yksinkertainen kysymys: miksi silta nostettiin paikalleen jo silloin, kun rampin teko ei ollut edes mahdollista?
Piikki
Kirjoittaja arvostaa sydämensivistystä
