Lempäälä on elinvoimainen kasvukunta, joka todella investoi uusiin asukkaisiinsa. Keskustan viihtyvyyttä on pyritty parantamaan ja Lempäälä-talo vetääkin mukavasti väkeä. Kuitenkin jotain uupuu. Missä ovat korkeakouluopiskelijat, nuoret aikuiset? Itse asiassa en tiedä ainoatakaan paljasjalkaista nuorta lempääläistä, joka olisi jäänyt asumaan kuntaan saatuaan koulupaikan muualta.
Miksi näin? Lempäälähän on lähellä. Lempäälä tarjoaa myös rauhallisen ja turvallisen asuinympäristön sekä monipuolista luontoa. Yliopistolle ja muihinkin kouluihin Tampereella pääsisi kovin kätevästi julkisilla, junalla vaivaiset 11 minuuttia. Kuitenkin muutto on nuorelle lähes itsestäänselvä ratkaisu eikä Lempäälän pitovoima yllä nuoriin.
Uskoisin, että lähtöhaluun vaikuttavat ainakin nämä tekijät:
Uusien kokemusten, vaihtuvuuden kaipuu. Nuoruus on aikaa, jolloin uutta halutaan kokea mahdollisimman paljon. Löytää omia juttuja ja talsia omia polkuja. Siinä missä 100 vuotta sitten koko elämä samalla paikkakunnalla oli normi, on tänä päivänä jopa epätavallista. Maailma onkin hyvin lähellä eikä kaukokaipuuta tyydytetä enää vain haaveilemalla. Meillä nuorilla on paljon tietoja ja taitoja, potentiaalia, jota emme halua heittää hukkaan. Suuremmat ympyrät tarjoavat sen käyttöön laajemmin mahdollisuuksia.
Kaupungin tarjonta. On nuoria, jotka tykkäävät liikkua luonnossa, mutta vähintään yhtä paljon myös niitä, joita pelkkä ajatuskin inhottaa. Vaikeahan silloin olisi lähteä metsään möyrimään, kun ei ole semmoiseen touhuun tottunut.
Sen sijaan kaupunki tarjoaa kaikkea yhdessä keskittymässä. Keskustasta löytyy ruokapaikkoja, kauppoja, puistoja, kirpputoreja ja paljon muitakin ympäristöjä, joissa viihtyä. Kahviloissa koulujuttuja vääsävä kaveriporukka ei ole nykyään mikään harvinainen näky, ja onhan se motivoivaa ja mukavampikin kokoontua uurastamaan yhdessä ystävien kanssa. Toki kaupungissa palvelut ovat myös helpommin saatavissa. Kiireisessä elämässä vaivattomuus ja nopeus ovat kaiken a ja o.
Tuttuus. Voi olla, että Lempäälästä aika jättää, koska paikasta tulee liian tuttu. Yhdet lähtevät pois vasta lukion jälkeen, kun taas toiset sanovat näkemiin jo peruskoulusta päästyään. Monille yläaste voi jättää rankkoja kiusaamiskokemuksia tai tuntua vain muuten ikävältä ajalta, eikä samoja naamoja haluta enää tavata. Sen sijaan kaupungissa ollaan avoimempia erilaisuudelle. Voi paremmin löytää kaltaisiaan ja vahvistaa yksilöllistä identiteettiään. Kauemmaksi lähtiessä voi huokaisten jättää entisen elämän taakseen.
Ei kyse välttämättä ole viihtymisen puutteesta vaan enemminkin aikuiseksi kasvamisesta. Maailmaa halutaan ensin nähdä ja kokea, kasvaa ihmisenä ja ehkä vielä jonain päivänä muuttaa takaisin sinne, mistä on lähdetty. Lempäälään on loppujen lopuksi jokainen tulija tervetullut, sillä onhan tämä nyt kunta, joka sanoo kyllä.
Suvi Mäkinen
Kirjoittaja on vain yksi niistä nuorista aikuisista
