Luen luonnosta: Pirkanmaan hyvinvointialueen valiokuntamietintö ikäihmisten palveluista. Kirjoitan samalla hyvinvointialueen vanhusneuvoston lausuntoon kannanottoa.
Esitys sisältää hyviä ja inhimillisiä linjauksia asioitten hoitamiseksi. Mutta ne ovat vasta esityksiä! Niiden toteutuminen arjessa ja ikäihmisten tueksi ottaa aikaa.
Sinä aikana, seuraavien kymmenen vuoden aikana tullaan vanhuspalveluiden arjessa kärvistelemään: niin asiakkaat kuin työntekijätkin. Asiakkaat eivät löydä palvelujaan eikä palveluja ole, koska niitä nyt karsitaan. Työntekijät sisäistävät uusia tehtäviään uudessa organisaatiossa, johtajuusjärjestelmä muotoutuu ja sen tukea etsitään kentällä. Näin pähkinänkuoressa.
Tällä hetkellä palveluiden karsinta huolettaa. Sitä tehdään niiden kuntien kohdalla, joissa palvelut ovat olleet ”liian hyvin järjestettyjä”. Näihin kuntiin kuuluu myös Lempäälä.
Himminnaapurin ja Toimelatalon toiminta ajettiin alas. Samaa kuuluu nyt Toimelatalon yhteydessä toimivasta muistiyksiköstä.
En vastusta toimien uudelleen organisointia tavoitteena joustavampien palveluketjujen järjestäminen, henkilöstön tehokkaampaan toimintaan tähtäävät toimet ym. Kuitenkin palveluja vähennettäessä/ muutettaessa on aina samaan aikaan oltava korvaavaa palvelua, uudenlaista palvelua, jonka kautta ikäihmisiä tuetaan. Muuten he jäävät heitteille ja se on nyt tapahtumassa.
Kiinnittäisin huomiota hyvinvointialueen ja kuntien keskinäiseen työhön eritasoisten asumispalveluiden järjestämiseksi. Hyvinvointialueen uudenlaiset, ikäihmisten palveluja tukevat tarpeet on voitava saada kuntien tiedoksi ja toteutettaviksi. On huomioitava, että tarpeet ovat hyvinvointialueella ja asuntotuotannon toteuttaminen kuntien vastuulla. Asuntotuotanto, jonka kautta tuetaan ikäihmisten selviytymistä kotona asumisessaan, on nopeasti huomioitava kunnan kaavoituksessa ja asuntorakentamisessa.
Tarvitaan yhteisöllisyyttä tukevaa asumista. Tällöin rakentamisessa on kiinnitettävä huomio niihin tilaratkaisuihin, joissa asukkaat kohtaavat toisiaan, luovat niitä verkostoja keskuudessaan, joiden kautta voivat tukea toinen toistaan huonoina päivinä. Kysymykseen liittyvät niin sisä- kuin ulkoalueiden suunnittelukin. Itse itsemme tukemiseen meidän on varauduttava!
Toinen iso asia on omaisiaan hoitavien tilanne. Yhä enemmän vanhuksia jää omaisten hoidon ja huolenpidon varaan. Ikäihmisten palveluissa on voitava ottaa huomioon omaisiaan hoitavien palveluohjaus ja tuki sillä he eivät ilman tukea jaksa tehtävässään. Ihmettelemme Acuta-ilmiötä. Eikö se kerro kotihoidon tilanteista ja omaisten väsymisestä myös. Puhumme omaishoitajista. He ovat koko suuresta omaisiaan hoitavien ryhmästä pieni siru. He saavat pienen euromääräisen korvauksen sekä vaatimattomat vapaapäivät mutta omaisiaan hoitavilla, jotka omaishoitajan statusta eivät ole saaneet, ei ole edes sitä.
Paljon ajatuksia valiokuntamietintö herättää ja ne kirjaan toiseen paperiin!
Maikki Hämäläinen-Ylikahri
sosiaalineuvos
Hyvinvointialueen vanhusneuvoston jäsen
