Hei Jumala – olisi asiaa…

Usein niissä tilanteissa kun tarvitsemme apua elämäämme, turvaudumme ja käännymme Jumalan puoleen. Mutta silloin kun kaikki asiat ovat hyvin, unohdamme usein kiitoksen.

Silloin kun käännymme Jumalan puoleen, haluamme, että pyyntömme kuullaan ja että pyyntöön vastataan nopeasti. Usko horjuu, jos johonkin pyydettyyn asiaan ei saa heti vastausta.
Me ihmiset olemme usein malttamattomia ja kärsimättömiä. Pitäisi muistaa, että asiat kyllä tapahtuvat kun on niiden aika. Se ei tarkoita sitä, että Jumalaa ei olisi tai Jumala ei kuulisi. Monesti saamme rukousvastauksen vähän myöhemmin. Aina meidän pyyntömme ja toiveemme ei toteudu, mutta Jumala kyllä tietää mikä ja milloin on meille parasta.
Raamatussa on lupaus, että lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä (Jaak. 4:8 ).

Meillä on paljon kiitoksen aiheita. Otamme usein itsestäänselvyyksinä hyvät asiat elämässämme, emmekä aina osaa niistä kiittää. Kyky tuntea kiitollisuutta edistää ihmisen hyvinvointia. Kiitollisuus saa meissä aikaan positiivisuutta myös muita ihmisiä kohtaan. Kiitollisuutta voi myös harjoitella esim. pitämällä kiitollisuuspäiväkirjaa ja kirjoittamalla siihen niitä asioita, joista on ollut kiitollinen ja onnellinen.

Minä olen kiitollinen perheestä; neljässä polvessa, läheisistä, ystävistä, terveydestä, luonnosta ja sen neljästä vuodenajasta, luottamustehtävistä eri yhteisöissä ja järjestöissä sekä harrastuksista.
Ihmisinä meillä on tarve kuulua johonkin ja tarve tuntea olevamme jollekin ihmiselle tärkeä.

Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

Meillä on myös huolten, pyyntöjen ja rukousten aiheita. Rukous on puhetta Jumalan kanssa. Mielessämme on Ukrainan kansa ja sodan mielettömyys. Rukoilemme, että sota loppuisi ja saataisiin aikaan rauha. Samoin myös jokaisessa muussakin maassa, missä tälläkin hetkellä sotaa käydään.

Pyydämme, että maapallolla riittäisi ruokaa ja puhdasta vettä kaikille ihmisille. Pyydämme tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ihan kaikille ihmisille ja pyydämme ettei ketään syrjittäisi. Pyydämme ettemme katsoisi ketään lähimmäistämme ”ohi”, ikään kuin hän olisi näkymätön. Monesti ryhmästä ulkopuolelle jättäminen ja toisen huomiotta jättäminen satuttaa lähimmäistämme jopa enemmän kuin ilkeät sanat.

Pyydämme, että osaisimme ja haluaisimme olla niitä ihmisiä, jotka löytävät jokaisesta ihmisestä jotakin hyvää.

Eija Nurmi
Vesilahden seurakunnan
kirkkovaltuuston ja
kirkkoneuvoston jäsen