11 kilometriä jännän äärellä: Lempäälän keskussaaren ympäri pääsee meloen − tai vaikka soutaen tai suppaillen

Matkaan lähdön hetkellä Katepalin jälkeen Herralanvuolteen rannalla. Minulla sininen kajakki ja Kallella käärijänvihreä. Kuva: Kalle Koivisto

 

Lempäälän keskussaaren voi kiertää meloen. Kun ottaa suunnan vastapäivään, siis Herralanvuolletta Katepalilta pohjoiseen ja Kirkkojärvellä Lastukan rannasta kanavalle päin, saa nauttia koko matkan ajan myötävirrasta ja matka taittuu kevyesti lähes itsestään.

Voi suositella. Ihan jo siksikin, että vesielementti ja luonnonläheisyys tarjoaa sisämaan asukille virkistävän elämyksen. Reissua rikastuttaa sekin, että sinänsä tuttuja seutuja pääsee tarkastelemaan uudesta näkövinkkelistä. On sekä luonnonläheisyyttä että urbaanimpaa, rakennettua ympäristöä. Alkukesän käärijänvihreään asuun pukeutunut ranta on koko ajan lähellä.

Lempäälässä on useita laitureita ja rantoja, joista voi lähteä kiertämään keskussaaren ympäri vesitse. Yksi parhaista on Nokkatien vesillelaskupaikka lähellä Lempoisten uimalaa.

Meidän kahden kajakin retkueen lähtö- ja paluupaikkamme oli heti Katepalin jälkeen Herralanvuolteen rannalta. Aikaa koko reissuun meni leppoisalla matkavauhdilla ja kiireettömällä evässtopilla varttia vaille kolme tuntia. Matkaa vesireitille kertyi hivenen alle 11 kilometriä. Siltoja taisi laskujeni mukaan olla yhdeksän kappaletta.

 

 

Virta vie melojia aurinkoisell ja tyynellä kelillä. Kuva: Erkki Koivisto

Kokemattomalle kajakkimelojalle jänniä paikkoja oli useita − alkaen jo kanoottiin noususta ja siitä poistumisesta. Turvallisuuden nimissä oli hyvä, että matkalaisia oli kaksi. Seuranani ja päälle katsojana oli kokeneempi kajakkimeloja, Kalle Koivisto, 34.

Vauhdin hurmaa sai kokea Kuokkalankoskilla peräti neljään eri otteeseen: ensin rautatiesiltojen välisellä Hakkarinkoskella, Välikoskella, hieman jo vauhdikkaammassa laskussa Tampereentien maantiesillan alittavassa Kuokkalankosken niskassa. Kovinta vauhtia tarjosi Herralankoski, josta siitäkin selvittiin kunnialla.

Turvallisuuden takaamiseksi Herralankosken putkeen on rakennettu hälytysjärjestelmä, jossa kosken uomaan tuleva meloja vetää renkaasta. Tällöin kalastajat padon alapuolella kuulevat merkkiäänen ja näkevät varoitusvalon. Ei tule perhosta melojan otsaan.

Koko reitti soveltuu aloittelijoille, mutta jo muutamaankin otteeseen muunneltua ja keväällä 2021 valmistunutta Herralankosken uutta pato-ohitusta ei suositella muille kuin kokeneille melojille. Padon voi ohittaa rantautumalla ennen patoa vasemmalle rannalle ja kantaen kanootin patosillan alitse.

 

Lempäälän kanava on itsepalvelukanava, jonka saa aukeamaan köydestä vetämällä. Kuva: Erkki Koivisto

Molemmille oma kajakki alle ja menoksi. Omaa kanoottia ei tarvitse hankkia, sillä Lempäälässä on välinevuokraus-, opastus- ja retkipalveluja tarjoavia yrityksiä.

Emme anna sen häiritä itseämme, että joillekin reittikohta muistuttaa ilmakuvakartoissa fallosta. Koko reitille leimaa antavia ko-mei-ta taloja ja rannassa olevien paljujen lukumäärää ihastellessa eteen tulee jo ennen Kuokkalankoskia ensimmäinen valinta: emme lähde kiertämään koko kunnan omistukseen siirtynyttä Salonsaarta.

On hyvä, että kunnalla on Salonsaaren varalta virkistyskäyttösuunnitelma. Matkan alkutaipaleella on muutenkin kanootilla helppoja rantautumismahdollisuuksia.

− Joku taukopaikka tai maihinnousupaikka myös kanavan yläpäässä olisi kiva sellaisille melojille, jotka eivät lähde Vaihmalan suuntaan, vaan jatkavat Ahtialan lintujärven suuntaan, huomauttaa Kalle Koivisto.

 

Veneilykauden alussa vesiliikenne on vielä pientä eikä kanavassa ole ruuhkaa. Kuva: Erkki Koivisto

Majauslahden (mikä sen saaren nimi mahtaa olla?), Kirkkojärven ja Lempoisten uimalan jälkeen edessä on yksi Lempäälän keskussaaren kiertävän melontareitin erikoisuus: suluttautuminen kanavassa. Korkeuseroa näytti olevan runsaat 2,5 metriä.

Toukokuun alkupuolella uuteen veneilykauteen auennut kanava palveli näin purjehduskauden kynnyksellä nopeasti. Ruuhkaa ei ollut. Narun nykäisystä kului kymmenen minuuttia, kun olimme kanavassa, ja ehkä noin toiset kymmenen minuuttia, kun jo pääsimme jatkamaan matkaa.

Kanavan jälkeen kierros jatkui kohti pohjoista ohi pursiseuran sataman ja Valkeakosken tien sillan alitse Ahtialanjärvelle: mikä kakofonia! Pohjoismaitten merkittävimpiin kuuluvan lintujärven fauna on todellakin runsas. Ei ihme, että järven rannalla on suosittu lintutorni. Kajakilla pääsee vielä lähemmäksi linnustoa, ja se palkittiin. Näimme kesän ensimmäisen pääskysen jo maanantaina 15. toukokuuta.

Hääkiveä ja Liuhanvuolletta lähetessä reitti kapenee jälleen tutuksi Herralanvuolteeksi. Se vie meidät reissun etukäteen arveluttavimpaan etappiin: Harralankosken ohitusputki odottaa kliimaksina aivan taipaleen lopulla. Turhaan tätäkään jännittää; turvallisesti sujui.

Ei hirveän väsyneinä, mutta sitäkin onnellisempina ohitamme kalastajien suosiman Herralankosken ja rantaudumme näköalakierrokselta.

Vähän niinkuin Venetsia. Matkan varrella on rautatiesiltaa ja maantiesiltaa. Lempäälän keskusaaren kiertävä vesireitti kulkee yhteensä yhdeksän sillan ali. Kuva: Erkki Koivisto

 

 

Melo turvallisesti

Matkaan mukaan:

– melontaliivi tai pelastusliivi

– äyskäri

– pilli tai muu merkinantolaite

– valkoinen valo melottaessa pimeässä

– kännykkä yhteydenpitoa varten vesitiiviisti pakattuna

Tarkista kanavan aukioloajat Väyläviraston sivulta:

www.liikennevirasto.fi/vesivaylat/kanavat/lempaalan-kanava

Herralankosken patoa lähestyttäessä on valittava joko vesiteitse kulkeminen oikeanpuoleisen pato-ohitusväylän kautta tai padon turvallinen kiertäminen vasenta rantaa maateitse.