Amurinmaa

Juha Kuisma

Tampereen kaupunginosista yksi on Amuri. Alue on työläiskaupunginosa ja sen rakentaminen alkoi 1868. Mutta mistä tämä erikoinen nimi johtuu? Senhän me – ehkä – yleissivistyksen perusteella tiedämme, että jossakin Vladivostokin seudulla on Amur -joki.

Taustaksi historiaa: 1600-luvulla laajeneva Venäjä alkaa pyrkiä joka suunnalle meren ääreen. Yksi suunta on itä, aina Tyynenmeren rannalle asti. Tapahtui paljolti samaa kuin Amerikan villissä lännessä. Ainoastaan suunta on päinvastainen ja alue kaksi kertaa Amerikkaa suurempi. Ensin menevät turkismetsästäjät ja seikkailijat, sitten tulevat aseellisen voiman käyttäjät ja lopuksi sivilisaatio ja verottaja. Verottajan osuus on tärkeä: sytykkeeksi tarvitaan pitkäaikainen lupaus verovapaudesta.

Amurin alueen valtiollinen omistus oli pitkään epäselvä. Sitä himoitsivat niin Kiina, Venäjä kuin merimahti Britannia. Alkuperäisiltä asukkailta ei kysytty mitään. Jos Venäjä halusi estää Kiinan maayhteyden Japanin merelle, oli sen saatava Amurinmaa haltuunsa.

Jo 1860-luvun alussa Venäjä oli yrittänyt houkutella Amurinmaalle merenkulkijoita ja kalastajia Arkangelista, Volgalta ja Kaspianmereltä.

Näin päädytään 1860-luvun lopulle, jolloin Venäjän Kaukoidän ja Alaskan kuvernööriksi osuu muutama suomalainen. Amurinmaalla käskynhaltijana toimi Harald Furuhjelm ja Alaskan kuvernöörinä hänen veljensä Johan Hampus Furuhjelm. Veljesten sukujuuret juontavat Urjalan Honkolaan. Suomessa osuu olemaan suuret nälkävuodet 1867–68, mikä saa monet harkitsemaan lähtöä kauas, kokonaan uuteen elämään.

Harald Furuhjelmin ja viime kädessä keisari Aleksanteri II:n neuvonantajien kirkollisiin kuulutuksiin ja lehti-ilmoituksiin upottamat houkutukset tehosivat. Amurinmaalle päätti 1868 lähteä kaksikin laivakuntaa. Toinen oli merikapteeni Fridolf Höökin johtama Finska Amur Utvandrare -Bolaget. Se muodostui lähinnä keskisäädyn helsinkiläisistä. Tämä siirtolaisyhtiö ostaa 1868 purjelaivan, joka uudelleen nimetään Imperator Alexander II:ksi. Laiva lähtee pitkälle matkalleen Bremerhavenista.

Toinen laivakunta on Turun seudulta lähteneiden muodostama. Se matkasi höyrylaiva Nahodkalla ja matkustajat olivat toiseen laivaan verrattuna maanviljelijöitä ja käytännön ihmisiä.
Kuinka näille matkalaisille käy?

Imperatorin väki ei osaa viljellä maata ja valitsee kylälleen huonon paikan. Lisäksi se satsaa liikaa valaanpyyntiin, joka ei luonnistu. Turkulaiset pärjäävät käytännön ihmisinä paremmin, mutta yhden sukupolven aikana molemmat siirtokunnat venäläistyvät. Ne, jotka ajoissa etsiytyvät maanraatajista pääkaupunki Vladivostokin kaupunkilaisammatteihin, menestyvät parhaiten. Heitä muistetaan myös Venäjän Kaukoidän historiassa.

Tampereen Amuri on siis vuoden 1868 Amurinkuumeen, siirtolaisutopian, peruja. Ne, jotka eivät ehtineet muuttomatkalle, sanoivat kysyjille rakentavansa Amurinmaata Suomessa.

Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija.