Alkukesän aurinkoinen aamu. Lähden keskustaan asioille. Ulkoportaalla horjahdan, en kaadu.
− Kiitos Jeesus!, pääsee suustani. Hän on kanssani Pyhän Henkensä kautta. Auttamassa, varjelemassa, opastamassa, lohduttamassa, puolustamassa.
Ajattelen, että se Jumalan varjelus, jota pyydämme, on Pyhän Hengen työtä.
Kysyin muutamalta ystävältä mitä he ajattelevat Pyhästä Hengestä.
– En voi ymmärtää kolminaisuutta.
– Hän on kaikkialla.
– Pyhä Henki kirkastaa Kristusta.
– Tukeni ja turvani arjessa.
– Pyhä Henki näyttäytyy uskossa.
Apostolien teoissa Jeesus vastaa kyselijöille: Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin. (Ap.t.1:7-8)
Luonto herää talven levosta. Sain olla taas pari viikkoa länsirannikolla ihmettelemässä, ja kiittämässä. Risukosta kehkeytyi vihreä pensas, kuivat oksat kirsikkapuussa kasvattivat turpeat silmut, ruoho työntyi esiin kuivien lehtien alta ja narsissi kasvoi suuren vaahteran lehden läpi.
Seurasimme meriveden pintaa, miten se laski ja lintujen saapumista. Sorsia, hanhia, lokkeja, joutsenia, kaikenlaisia pikku sirkuttajia. Pöntöt saivat asukkaansa pihapiirissä tänäkin keväänä.
Kasteessa saamme Raamatun mukaan Pyhän Hengen, meidät erotetaan maailman hengen vallasta Jumalan Hengen valtaan.
Kiitän vanhempiani ja isovanhempiani, jotka ovat rukoilleet puolestani, vieneet kasteelle ja antaneet opetusta Jeesuksesta. Näen Pyhän Hengen kantaneen yli vaikeiden aikojen ja nuoruuden kriisien varsinaiseen omakohtaiseen uskon vastaanottamisen prosessiin asti, ja joka päivä.
”Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä” virsi 484, Topeliuksen virsi jo koulun aamuhartauksista tuttu, kertoo meille kaiken tarpeellisen tästä Jumalan kolmannesta persoonasta. ”Johdata meitä”.
Käyn laittamaan lääkkeitäni dosettiin. Purkkeja ja pakkauksia on paljon. Pyydän Pyhän Hengen voimaa voidakseni keskittyä saadakseni kaiken oikein.
Leena Lammentausta
